Talking is mental walking

Charlie Chaplin pelkäsi koko elämänsä koska kukaan ei viitsinyt ymmärtää, oli helpompaa nauraa. Kyse on vakavasta asiasta, missä tekniikka pakottaa kulttuurit nöyrtymään johonkin joka ei ole ihmisyydelle milloinkaan oikein. Zizek on minusta ottanut mallia? Ehkä hänet on ns. luotu? Ehkä ei ollut Zizekiä ennenkuin minä aloitin? Kuten Naomi Kleinkin - ovat piilaakson tuotteita koska me tuotamme ja he rahastavat? * aito ei kopioi ketään *

Thursday, May 10, 2007

lihava riita vai laiha sopu

Aloitetaan ajatukset eksistentialistisen mallin mukaan: joku lapsi syntyy johonkin maahan; Suomeen tai Kiinaan. (Älä tapa vaikka yleistän, se on vain tarinan takia).

No, lapsi syntyy tiettyyn paikkaan, jossa on tietty kansallinen taso ja kulttuuri. Hän ei siitä yksin vastaa eikä auta, että manaamme Kekkosta, Halosta eikä Maoa. Tilanne on se mikä se on. Suomikin oli köyhä maa sotien jälkeen kunnes tänne tuli yrityksiä mm Kuopioon (halvempi kuin Espoo) siitä syystä, että näkivät tilaisuuden tuottaa halvemmalla tuotteita kuin Euroopassa. Me otimme kiitollisuudella vastaan.

Nyt kun uuden ajan yritykset haluavat siirtyä halvempiin maihin kun politiikka on ollut juuri nurkkapatrioottista ja DDR:n kaltaista valvomista mihin syyllisyy oikeiston ääripää yhtä paljon kun vasemmistonkin ääripäät siinä uskossa, että heille on annettu tehtävä katsoa että "asiat rullaa". Kyllä valvonnan avulla todella rullaa mutta samalla tyrehdytetään kehitys tietyssä mielessä.

Jos liikaa valvoo valvoo myös luovuuden pois. Sehän on silloin ns. sekoittava tekijä. Kuka sitten pyynnöstä ja tarkoituksella enää on luova, sehän on selvästi jo opittu pois ominaisuutena. Ei saa sanoa silloin kun tilanne olisi paras, sillä siitä joutuu ulos koska sananvapautta käyttävälle sanotaan, että sekoittaa niin, että bisnis menee sekaisin. Näin herkkää tämä valvonta nykyään on. Ei saa sanoakaan vaikka tarkoittaa hyvää koska hysteeriset valvojat ja DDR:stä mallia ottaneet äärioikeiston fasistit ovat sitä mieltä, ettei osaa oikein bisnistä. Myös yritykset jotka myyvät ns. dialogia eivät halua kuulla mitään, haluavat rullata sisään rahaa ilman keskeytystä. Suomalainen sielu on edelleen kiinni tehdastyöläisten hihna-ajattelussa. Pitää pyörittää hihnaa...muuten hihna pysähtyy. Finnlayson opetti kunnolla ja se jäi aivojen struktuureihin syvästi.

Tämä on siis minun mielestä tilanne. Ollaan niin pelokkaita ettei uskalleta edes puhua ja se joka puhuu (kuten minä) saa turpiin siksi, että suurin osa päättäjistä ovat jo omnipotentteja (uskovat niin totaalisesti että tietävät jo kaiken mutta eivät osaa analysoida aikaa neljäntenä aksioomana samassa koorinaatissa ja sen tähden tämä argumentointi on aina vaikeaa). Olemme siis jalostaneet johtajapolven, jolta puuttuu kysy spatiaaliseen näkemiseen eli ajan tajuntaan, miten aika on aktuaalisen ja potentiaalisen välinen tärkeä osa-tekijä. Se ominaisuus on puristettu pois ja sen tähden näitten ihmisten tulkintakyky on aina vain kolmiulotteinen kun meikäläisen on neliulotteinen. Tämä on asia, josta mm Unto Remes ja Jaakko Hintikka on kirjoittanut jo 60-luvulla ja nyt Himanen on alkanut kaivaa esiin.

Minäkin ymmärrän nämä ja ymmärrän myös miten logiikka käyttäytyy erilailla jos on aristoteleen kaltainen kolmiulotteinen näkemys ns. lauselogiikasta tai stoalainen näkemys modaalilogiikasta mikä on minun näkemys tulkinnasta. On siis olemassa aktissa aina mahdollisuus, että joku pilaa aktin intention: pallo heitetään ilmaan ja voidaan sanoa, että pallo on katossa mutta on olemassa hetki ennen sitä kun se ei vielä ole koskettanut kattoa, joka on epätosi. Silti modaalilogiikan mukaan voidaan sanoa, että pallo on katossa samalla kun se heitetään sinne. Aristoteleen mukaan tämä lause on siis epätosi koska emme voi todistaa, että pallo lentää kattoon mutta silti voisimme sanoa sillä lailla kuten Gödelkin sen tajusi epätäyd.teoreemansa avulla, että olemassa alueita, joita ei ihminen tarvitsekaan tietää. Se aikaväli jossa on korkea todennäköisyys on silti modaalilogiikan mukaan totta ihmisen silmissä.

Äärimmäisyyteen menevät luvut eivät siis ole meidän asia. Saman sanoi Wittgenstein joka kiteytyy Tractatukseen: ei tarvitse miettiä sellaista, josta ei voi puhua. Voimme siis keskittyä ihan siihen, mikä on todennäköistä. Se on jo ihan riittävän suuri pala.

Eli lapsi syntyy ja joutuu syömään oman maansa kulttuuria ja sama kulttuuri menee aivojen rakenteeseen eikä vain aivojen substanssiin. Heidän kyky nähdä yli oman kulttuurin on sama kuin kala, joka miettii olisiko jänis vai rotta. Ei voi miettiä mitä ei osaa miettiä. Sen takia koulutus: oppisivat edes empaattiseksi, eli näkemään yli omien rajojensa. Se on näet ihmiselle ja vain ihmiselle annettu ominaisuus ja alkaa uteliaisuudesta ja oppimisesta.

Chris Kylander
Aikuiskasvattaja (boldattuna)

0 Comments:

Post a Comment

Links to this post:

Create a Link

<< Home