Sattuipa oudosti tämä
posted by Homo Garrulus @ 1:17 PM
Talking is mental walking
Charlie Chaplin pelkäsi koko elämänsä koska kukaan ei viitsinyt ymmärtää, oli helpompaa nauraa. Kyse on vakavasta asiasta, missä tekniikka pakottaa kulttuurit nöyrtymään johonkin joka ei ole ihmisyydelle milloinkaan oikein. Zizek on minusta ottanut mallia? Ehkä hänet on ns. luotu? Ehkä ei ollut Zizekiä ennenkuin minä aloitin? Kuten Naomi Kleinkin - ovat piilaakson tuotteita koska me tuotamme ja he rahastavat? * aito ei kopioi ketään *
Wednesday, October 22, 2008
Talking is mental walking
Charlie Chaplin pelkäsi koko elämänsä koska kukaan ei viitsinyt ymmärtää, oli helpompaa nauraa. Kyse on vakavasta asiasta, missä tekniikka pakottaa kulttuurit nöyrtymään johonkin joka ei ole ihmisyydelle milloinkaan oikein. Zizek on minusta ottanut mallia? Ehkä hänet on ns. luotu? Ehkä ei ollut Zizekiä ennenkuin minä aloitin? Kuten Naomi Kleinkin - ovat piilaakson tuotteita koska me tuotamme ja he rahastavat? * aito ei kopioi ketään *
About Me
- Name: Homo Garrulus
- Location: Helsinki, Finland
Kuvassa on Charlie Chaplin, jolta halkaisivat pään noissa pikkukuvissa eli rajaavat sen pois. Nainen, 100% - senkin sika mieskulttuurissa; jos et sitä ymmärtänyt (mikä on "olla nainen" ja mikä on olla "jätkää jätkempi" mutta näyttää naiselta)
Previous Posts
- Hyvästi Blogger! Ei enää ideoilta minulta.
- Palataan nykyhetkeen
- Ballet
- Want to cry now
- cracking contradictions
- Kiusattu ja Kiusaaja
- Shakespeare
- Katsottava
- Hyveet
- Matemaatikon makkarapannu
16 Comments:
laihdutuskuuri meneillään
hyvää iltapäivää!
"Kuubalainen serenadi miehille!"
17 kommenttia - Show Original Post Collapse comments
Blogger Rauno Rasanen sanoi...
Kiitos sinulle pupu! Olen niin onnellinen, kun edes joku kehuu minua.
Sinä itse olet viehko kuin ummullaan oleva ulpukka.
30. lokakuuta 2008 21:46
Blogger Iines sanoi...
Äläs nyt Rauski, darling. Saan kohta jonkun kimppuuni, ja siitäkös riemu repeää. :) Mutta hauska vähän leikkiä, tosissaan.
30. lokakuuta 2008 21:53
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Hö, uusia miehiä rysässä vai? Ja RR tuli pyytää hellyyttä heti ekana. Mmm
niin ne pojat heti kun silmä välttää.
30. lokakuuta 2008 22:16
Poista
Anonyymi Prospero sanoi...
Iines - tiedät, että olen sinuun ihan pähkinöinä. Naisessa älykkyys ja salaperäisyys on seksikästä, joutuu tyytymään yhteen korvaan (syötävään) ja aavistukseen yhtä ihanista poskista, nenästä, silmistä, huulista, niskasta ...
Tartut usein juuri niihin ajankohtaisiin aiheisiin, joihin minäkin olisin tahtonut tarttua. Käsittelet aiheita perusteellisesti ja oivaltavasti.
Kirjoittaja olet blogosfäärin parasta a-luokkaa, nautittava, mehevän sanaisa, laaja-alainen.
Johdat kommenttilootasi kuningattaren ottein, täysin suvereenina.
Eikä mikään aihe tunnu olevan sinulle tabu; arimpiakin aiheita hipaiset naisellisella positiivisella ja riuskalla otteellasi.
Voi hyvin ja päivitä usein, Iines hyvä
- Prospero
30. lokakuuta 2008 22:24
Blogger Rauno Rasanen sanoi...
prospero
Huomautan sinulle ihan vain kollegiaalisella ystävyydellä ja mainiota aforistikkoa kunnioittaen, että iineksen toinen korva kuuluu minulle. Ehkä jopa molemmat...
Tästä tulee mielenkiintoista: kuka saa mitäkin osia iikusta vai iinuliksiko häntä nimittäisin.
Vai ruvetaanko pelaamaan pokkaa iineksestä. Vinner takes it all.
Ai niin. Mitä iines itse tähän sanoo..? Onhan hänellä yksi ääni. Mutta meitä kun on viisi miestä - 1 ääni per nuppi.
Edellinen päättely oli esimerkki sarjassa miehen logiikkaa, - joka muuten tällaisissa tapauksissa päättyy yleensä aina tappeluun samasta naisesta.
No - siitähän se Troijan sotakin alkoi - Helenasta.
30. lokakuuta 2008 22:48
Blogger Iines sanoi...
Prospero, lämmin kiitos kannustuksesta, ja erityisesti kehotuksesta päivittää usein. Se oli innostavasti sanottu! Jokaisen pitäisi joskus saada lukea positiivisia asioita itsestään, olivat ne sitten ihan totta tai ei. Kiitos!
HG, joskus minusta tuntuu, että joku muu kokee minun rysääni kuin minä itse. :) Vaan - keskustelu on vapaa, jokaisella riittää annettavaa ja otettavaa. Niin se käy. Niin sen kuuluu ollakin.
30. lokakuuta 2008 22:59
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Pullameininkiä;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvapuusti
ja taustalla Puusti
http://www.habbo.fi/home/.-puusti-.
(huom. katso jalat)
Mutta Trojan sota saa olla ilman minuakin; nuo sotapäälliköt ovat liian beibejä koko remmi.
Kanelintuoksu on ainoa asia, josta voi vähän antaa pisteitä, ei muusta. Siinä sinulle puput RR.
Argghhh
31. lokakuuta 2008 8:16
Poista
Blogger Tillman sanoi...
Tillman kiittää ihanasta serenadista. Kiittää ja kumartaa nöyrästi myös pääsystä Iineksen viisikkoon.
Tillmanille tämmöinen tapahtuma on melkein ainutkertaista. Tällä kertaa asian tekee miellyttäväksi erityisesti se, että tunnustus ei vaadi timanttien ja prenikoiden esille panoa. Semmoiselle olen ollut aina vähän vastahakoinen
On ollut ilo lukea myös Iineksen ajatuksia ja varsinkin on ollut ilo katsoa kuvia.
Tällä kertaa ihailin erityisesti serenadimiesten istuvia housuja. Mikä lantioleikkaus !!
Hyvää pyhämiestenpäivää sinne länsirannikolle !
31. lokakuuta 2008 10:05
Blogger Iines sanoi...
Kiitos Tillman, ja hyvää pyhäinmiestenpäivää sinnekin. Ah, saisinpa vielä olla koulussa, niin minulla alkaisi nyt syysloma!
Samaa mieltä muuten noista serenadimiesten housuista. Kiinnitin niihin heti huomioni, kun katseeni etsiytyi kapellimestarina toimivan miehen hihojen lisäksi hänen väljään takamusleikkaukseensa. Ihanan korkea vyötärö! Olivatko miesten housut tosiaan ennen noin epäeroottisuudessaan eroottisia?
31. lokakuuta 2008 10:42
Blogger KooTee sanoi...
Kiitos Iines!
Lyhyestä virsi kaunis.
31. lokakuuta 2008 11:03
Blogger Liisa sanoi...
Vihdoinkin sain Arte y Pico-pystin kiertämään. Ole hyvä ja hae yksi lisää hyllyysi!
31. lokakuuta 2008 13:04
Blogger Iines sanoi...
No voi tavaton! Kiitos, Liisa!
31. lokakuuta 2008 16:00
Blogger Anna Amnell sanoi...
Tässä on ihan pakko kertoa seuraava juttu:
Asuin koulutyttönä Iisalmessa jonkin aikaa Savonkadulla sijaitsevassa valkoisessa puutalossa.
Talossa oli pitkä punainen ulkorakennus, jossa jokaisella perheellä oli oma aitta ja halkoliiteri. Aitta oli yläkerrassa, ja sain sen kesähuoneekseni.
Löysin sieltä perintönä aikaisemmilta asukkailta sinikantisen vihkon, johon oli kirjoitettu selvällä koululaisen käsialalla laulujen sanoja. Siellä olivat mm Musta Rudolf ja Kuubalainen serenaadi.
Harmittaa, että se vihko ei ole enää tallessa. Vihkon kanteen oli kirjoittanut nimensä sen omistaja: Simo Juntunen. Hänet tunnetaan paremmin pakinoitsijanimellään Simppa, viimeksi Suomen Kuvalehden pakinoitsija.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Juntunen
31. lokakuuta 2008 19:24
Blogger Iines sanoi...
Mielenkiintoinen tarina, Anna! Kiitos, että tallensit sen tähän, sillä kyseessähän on pieni historiallinen dokumentti, tiedonsirpale, joka tekee osaltaan pakinoitsija Simpan kuvaa eläväksi. Harmi vaan, ettei vihko ole säilynyt.
Noita vanhoja lauluvihkoja on melko suruttomasti heitetty pois, ja niitä tapaa perikuntien huutokaupoissa ja erilaisilla kirpputoreilla. Itse ostan kaikki lauluvihot ja värssyvihot aina pois, talteen, sillä niitä on hauska lueskella ja miettiä kirjoittajan elämää. Minulla on mm. kalenteri, johon muuan mynämäkeläisperhe on merkinnyt talvisodan tapahtumia, merkintöjä pakkaskirkkaista öistä, jolloin pommikoneet tulivat ja pudottivat pommeja ym. Kalenterissa on myös lehmien astutustiedot ja hinnat sonnin palveluista.
31. lokakuuta 2008 20:01
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Kas, kas minne hävisi kirjoitukseni: oletko siinä poliisina rakas Iines; katsot miten aidot eettiset jatkavat vaan vaikka sinä (!) olit ominut sen tarinan itsellesi. Sinun piti olla se hyvä/kaunis/totuus joka puhui eettisistä asioista ja inhoat niitä, jotka ovat vuosikaudet niistä puhuneet ja sinun serenaadi voittaa.
Sinä haluat miehet juttujen varjolla, minä haluan miehet vastuuseen.
Meissä on se ero, että sinua ei saisi valkoiseksi Omolla - minä olen jo valkoinen.
31. lokakuuta 2008 23:45
Poista
Blogger Iines sanoi...
HG,
tämä korvarysä on rysä vain sinulle - näet täällä pelkästään uroskalat, vaikka täällä on yhtä lailla naaraskaloja. Jos joku uroskala kiinnostaa sinua, alat varoitella häntä minusta ja tarjoat itseäsi, käsittääkseni avioliitossa elävää naista, reaalisuhteeseen ja hyvinkin suorasukaisesti hänelle - näin on käynyt "Vaarista" alkaen aina RR:ään asti.
Meissä on se ero, että minä en jahtaa miehiä, vaan torjun heitä. Olen täällä keskustelemassa ihmisten kanssa, enkä pidä virtuaalia itselleni potentiaalina kumppaninhakupaikkana. Suhtaudun siihen suurella varauksella, sillä uskon enemmän fyysisen vetovoiman kautta syttyneeseen suhteeseen.
Ja HG, jos vielä sätit minua tässä ketjussa, tulen poistamaan kirjoituksesi. Minä en ole tehnyt sinulle mitään pahaa, en sättinyt sinua, vaan olen suhtautunut minua kohtaan harjoittamaasi kiusaamiseen hyvin pitkämielisesti.
1. marraskuuta 2008 10:04
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Kuinka olen voinut iskeä vaaria? Kuka hän edes on? En iske ketään vaan minä kuvittelen, että täällä on osaksi tuttuja (IRL) ja siksi yhdistän heitä jossain kohtaan. Vaari voisi olla faijani esimerkiksi sillä kuvittelen, että faijani tuntee esim. Kemppisen. Joten ala sinä painumaan oman likaisen mielikuvituksesi kanssa vaikkapa hännystelemään ritareihin päin; he pitävät juuri sinunlaisista fiineistä daameista, joiden halu on suurempi kuin kyky.
Voi sinun kanssasi; enhän minä sinun rysääsi keksinyt vaan Rauno. Jotain oli hän siis kokenut; minä olen vain kokenut sinut yleisellä tasolla falskiksi. Älä siis kertaakaan ota esille lasten tilanteita ja naisten hyväksikäyttöä; puhut näet ihmisen kanssa joka on omistanut elämänsä näitten asioitten parantamiseen; ja mitä saan kohdata: SINUNLAISIA NARSISTEJA. MIKSI ET SIIS VÄLITÄ kanssani keskustella? Miksi on niin tärkeää leikkiä jotain kunginatarta kun se on itseisarvo; ei siis ne asiat mistä yrität näyttäytyä kiinnostunutta. Et ole: olet vain itsestäsi kiinnostunut aivan kuten K on väittänyt.
Se sikseen: poista vaan koska olet pelkuri. Jatka vaan omaa tyyliäsi, tämä on minulle pian kuin Herttasarjasta nettiversio.
1. marraskuuta 2008 12:30
Blogger Iines sanoi...
Uutistieto klo 12.00
Viisi henkilöä on tuomittu Susan Ruususen nettiherjaamisesta kunnianloukkaukseen. Siis anonyymia kirjoittajaa.
Virtuaalista on tullut yhteiskunta.
4. marraskuuta 2008 12:05
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Oli todella aika pistää nettiherjaajat maksamaan tekosistaan. Kuten Iines sanoi, virtuaalista on tullut yhteiskunta ja siellä pelaavat yhteiskunnan lait.
Me aikuiset vielä pärjäämme virtuaalikiusaajien kanssa, mutta sääliksi käy nuoria, joita heidän omilla sivuillaan pilkataan rumiksi, läskeiksi tai ties miksi. Myös sinne soisin nettipoliisin tuovan pelottavan pamppunsa.
Olen - krhm - puuttunut muutamiin herjauksiin Iineksen lähiblogeissa ja nähdäkseni aika hyvin tuloksin. Sain Kompostiin ihan oman päreenkin, josta olen oikein ylpeä. Tällä haluan vain sanoa, että oikeiden nettipoliisien puuttuessa katukuvasta kuka tahansa meistä voi puuttua näkemiinsä törkeyksiin. Sitä ennen kiusaajien kynsiin joutuneet voivat kaikessa rauhassa poistaa asiattomat kommentit sivuiltaan.
Sellainen opettaa aika pian.
Ystävällisin terveisin
Judge Dredd
Laki
4. marraskuuta 2008 23:42
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Minä taas kuulin, että terroristeja harmittaa se, että sana on vielä vapaa ns. internetluukkujen kautta ja se ongelma pitää tukkia mahdollisimman pian.
Taitaa Judge olla yksi heistä? On löytänyt keinon millä heitä uhkaavat tahot (=minunlaiset näkijät) pidetään siksaikaa poissa pelistä.
Joten Iines: taidat edesauttaa pikkutyttöjen myyntiä oikein reippaasti: kysypä kansanedustaja Tarja Tallqvistilta lisää: hän näki koko paskan kun teki mainosalalla töitä. Mutta kun oli pressan linnan juhlat viime syksynä, kukaan (!) ei puhunut hänen kanssaan; kuka nyt pedofilirenkaan ilmiantajan kanssa viitsisi puhua kun on paikalla paljon mageempia tuomareita...
Ja tanssi kävi: Tarja seisoi yksin ja sen näki TV:stä. Tarja parka - laittoi itsensä likoon kuten me muutkin urheat; mutta meitä ajetaan nurkkaan etenkin näitten iineksen kaltaisten naisten kautta: ja sen he, nuo taitavat pedofilit, tietävät. He tietävät käyttäytymistieteen avulla miten naiset yleensä käyttäytyvät ja sitä saavat uudelleen ja uudelleen kirjata totuudeksi. Joten; mitä voisi enää tehdä: ei mitään.
Voi sinua Iines; pääset historiaan mutta et sillä lailla kuten itse olisit halunnut kenties. Ja minä laitoin meidät molemmat likoon kirjoittamalla sinun sivuillesi. Voi voi meninpä halpaan myös itse.
Anteeksi tämäkin: pidät sitä tietysti herjana; ei ole Iines.
4. marraskuuta 2008 23:50
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Heippa Iines, pitkästä aikaa! Huomaan, ettet ole vieläkään päässyt eroon kiusanhengistäsi. Kerroit, että jatkuva kiusanteko vie sinulta halun ja kyvyn kirjoittaa.
Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu. Kirjoitan itse tietokirjoja ja usein niitä myös arvostellaan lehdissä. Kerran oli kirjaani jäänyt vuosilukuvirhe erääseen kuvatekstiin. Arvostelija, joka tuolloin itse kirjoitti tietokirjoja samasta aihepiiristä kuin minäkin, takertui siihen arvostelussaan ja lyttäsi kirjani vain yhden ainoan painovirheen takia.
Ensin minua nauratti, mutta kun sama arvostelija kirjoitti tuosta virheestä muuallakin ja meuhkasi myös kirjamessuilla, tulin jotenkin apeaksi. Ymmärsin, että hän koki minut kilpailijana, joka on hinnalla millä hyvänsä saatava pois markkinoilta.
Lopulta soitin hänelle ja ilmoitin jättäväni aihepiirin kokonaan hänen käyttöönsä. Hän(kin) alkoi vaahdota, että turvaudun itsesääliin ja että jos en kerran osaa kirjoittaa vuosilukuja oikein, olisi parempi lopettaa kirjoittaminen kokonaan.
Vaihdoin todella aihepiiriä - tosin aika katkerin mielin - mutta olin oppinut huomaamaan, että arvostelijaltani oli joku ruuvi pudonnut päästä. Mikään järkipuhe tai perustelu ei häneen tehonnut.
No, sittemmin olen pärjännyt ihan mukavasti uusienkin aiheiden parissa. Arvostelijani sen sijaan ei ole vuosiin julkaissut enää mitään.
Muistan hyvin, kun kommentoin päreitäsi ensimmäisiä kertoja. Nimimerkki HG ilmestyi heti kuvaan vokottelemaan -anteeksi rahvaanomainen ilmaisu - minua puoleensa. Kaikesta näki, että hän oli suunnattoman kateellinen Iinekselle osoittamastani huomiosta ja yritti keksiä hyvää täkyä, johon tarttuisin.
Tympäännyin tuohon öyhötykseen melko pian. Iineksen kanssa minä halusin puhua, en minkään nettituksun.
Jostakin merkillisestä kateudesta siis tässäkin on kysymys. Kun HG ei saa omille sivuilleen kävijöitä, hän mellastaa muiden blogeissa ja pahimmillaan keskustelee niissä itsensä kanssa. Kompostissa pannaan sitten polttopuut palasiksi ja pinoon, kuten tavataan sanoa.
Aluksi ihmettelin HG:n kateutta ja omistushalua, sillä en todellakaan ole mikään formulakuski, mäkihyppääjä, sarjamurhaaja tai muu vastaava YTM, jota naiset väen väkisin haluavat sänkyynsä. Olen tavallinen, puoliköyhä vaari, en edes pitkä enkä komea.
Niin, aluksi ihmettelin, mutta sitten muistin arvostelijakiusaajani ja päättelin, että näissä kahdessa on jotain samaa. Mikään järjellinen sana ei heihin kerta kaikkiaan uppoa.
Arvelin, että lähtemällä Iineksen sivuilta rauhoittaisin tilannetta edes vähän. Näinhän toki, että Iines kärsi jo silloin raivottaremme metelöinnistä. No, tietenkään lähtöni ei vaikuttanut sitä eikä tätä. Eräät muut palstalla vierailleet miehet saivat HG:n taas kateelliseksi ja pian oli käsite "rysä" lanseerattu kaikelle nettikansalle.
En kuitenkaan usko, Iines, että raivottarien mellastus vaikuttaisi kenenkään ajatuksiin tai päätelmiin sinusta. Mielipiteet, joita itse kukin sinusta muodostaa, syntyvät pelkästään oman toimintasi pohjalta. Voit siis jatkaa kaikessa rauhassa päreiden veistoa, kyllä sinulla lukijoita riittää.
Olen joskus kuvitellut Iineksen blogin baariksi, jossa Iines istuu jakkarallaan lasi kädessään ja ympärillä istuksii tai muuten oleileee muutamia miehiä ja naisia juttelemassa hänen kanssaan. Sitten, äkkiarvaamatta nurkasta hyökkää kateellinen raivotar, joka viskaa väljähtyneen oluensa Iineksen leningille ja alkaa sättiä häntä miesten vokottelusta.
Miten me suhtautuisimme tällaiseen, hyvät naiset ja herrat? Jättäisimmekö asian silleen? Yrittäisimmekö vain ymmärtää raivotarta? Kutsuisimmeko portsarin? Vastatkaa te, olen jo kirjoittanut liian pitkästi.
Ystävällisin terveisin
Vaari
6. marraskuuta 2008 21:45
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Jessus mikä luulo itsestään - Vaarilla taitaa olla viagraa napsittuna, jotta itsetunto kasvaisi? - mistäs moinen luulo? En se ollut minä, joka otti valokuvan rinnoistani ja lähetti postissa: se oli Iines. Menee nyt sekaisin kuka on kuka - minä olen täällä pelkästään siksi, että Iines alussa keskusteli nimenomaan asiakeskeisesti kunnes häntä rupesi kiinnostamaan muut asiat ja sen jälkeen joku muu kuin minä kutsui hänen blogiaan "rysäksi" ja siksi asia nousi pintaan. Sinua vaari pidin symppiksenä (jokseenkin ukkotautisena ehkä) seikkailusta kiinnostuneena ja täysin Iinekseen pihkassa olevana anonyyminä: minä en sinun matkaasi ole ajatellut kuten en ole kenenkään muunkaan: voiko tämä keskustelu edes olla tosi? Onpa sairasta samalla kun myönnän, että tyylini on avoin ja flirttaileva, mutta se ei ole ehdotteleva taikka hakeva.
Erota siis asia ja kuka vastaa mistäkin - etenkin mikäli keskustelemme moraalista. Siinä jokainen voi katsoa vain itseään ja omia sanojaan. Minä en pelästy leikistä enkä pelleilystä incognito blogissa, mutta joillekin se on sama kuin IRL kasvot?
En minä OLE Charlie Chaplin, jos joku luuli. En ole, olen jotain muuta. Ja ihminen, jolla nimi on esim. mummo voi olla nuori mies. C'mon: tämä on blogistan. Ei oikea elämä ja tuollaiset syytökset osoittavat alhaista ymmärrystä.
Kumma kirjoitus mielstäni joka tapauksessa sekä Iinekseltä että Vaarilta - kuka olettekin. Omapa on asianne; ei hetkauta minun elämääni.
Kirjoitat sä oman blogisi kommentitkin itse?
"Paha ei parane pussaamalla"
19 kommenttia - Näytä alkuperäinen teksti Tiivistä kommentit
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Opettaja on auktoriteetti- ja vastuuasemassa. Bloggaaja on vertaistensa joukossa, bloggaaja ei ole opettaja. Bloggaajalla ei ole auktoriteettiasemaa häiriköihin nähden, ei siis myöskään siitä seuraavaa vastuuta.
Vai koetko olevasi häiriköittesi opettaja? Olemmeko me muutkin oppilaitasi?
16. marraskuuta 2008 19:01
Blogger Iines sanoi...
Siis, anonyymi, onhan blogin emäntä-isäntä oman bloginsa auktoriteetti ja vastuussa blogistaan - hän sitä hallinnoi ja vastaa sen sisällöstä ja järjestyksestä, samoin kuin opettaja koulussa vastaa opetuksen sisällöstä ja järjestyksenpidosta.
16. marraskuuta 2008 19:07
Blogger Eero sanoi...
Tietenkään kaikki paha ei parane pussaamalla.
Mutta sehän ei tarkoita sitä että pahuus olisi voittanut maailmassa tai sitä pitäisi sietää.
Mielestäni opettajalle häiriköivät koulun oppilaat ovat monella tavalla eri asia kuin aikuiselle bloginpitäjälle kommenteissä häiriköivä toinen aikuinen.
Sillä taas ei ole niin suurta eroa kohdataanko virtuaalissa vai reaalissa.
16. marraskuuta 2008 20:23
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Mielestäni sinun pitäisi nyt toimia omien neuvojesi mukaan mitä kiusaajiin tulee, mutta vänkäät ja valitat jatkuvasti.
Oletko huomannut kuinka monta uutta pärettä olet aloittanut jonkun "kiusaajasi" viestin innoittamana?
Deletoi joko kaikki viestit ja pistä se portti jo säppiin tai anna kaikkien kukkien kukkia. Reilu meininki.
Ei pahalla
-meirami-
16. marraskuuta 2008 20:24
Blogger styrvainen sanoi...
Eräs opettajaystäväni oli toteuttanut ja siis kirjoittanut eka- ja tokaluokkalaisten kanssa näytelmä Pyhästä Yrjöstä ja lohikäärmeestä. Näytelmän lopussa näyttelijä lausui sanat "Vain rohkeus ja lempeys voittivat pahan lumouksen." Ja kuoro toisti: "Vain rohkeus ja lempeys voittivat pahan lumouksen."
16. marraskuuta 2008 20:44
Anonyymi Saara sanoi...
Meirami on oikeassa. Iines, olet ajanut itsesi jollain tavalla nurkkaan. Olisiko aika laatia kymmenen käskyä niille, jotka osallistuvat keskusteluihin sivuillasi? On tympeää keskustella, jos täytyy varoa jokaista sanaa.
16. marraskuuta 2008 21:14
Blogger Saara sanoi...
Tuo edellinen Saara en sitten ollut minä. Ihan vain siitä syystä tarkennukseksi, koska täällä melko vakituisesti olen kommentoinut.
Minusta se on ihan blogin pitäjän asia miten häiriköihin suhtautuu ja kuinka paljon niistä kirjoittaa. Itseäni ainakin ottaa sairaasti pattiin kaikki neuvojat, jotka käskevät suhtautumaan ihmisiin jollakin tavalla. Miten ihmeessä niihin voi suhtautua käskemällä mitenkään. Jokainen suhtautuu niihin juuri niin kuin kunkin empiiria on opettanut. Ja se siitä.
16. marraskuuta 2008 21:24
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Paha ei parane pussaamalla artikkeli oli todella hyvä. Jotenkin vapauttava. Maailma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen, joten viimeiseen kysymykseesi on vaikeaa vastata. Ainakin pahaa tahtoa on olemassa.
16. marraskuuta 2008 21:32
Blogger Iines sanoi...
Musta Saara, kiitos ystävällisestä huolehtimisestasi. Blogini kommentoijat tuskin ovat mainitsemastasi asiasta huolissaan, sillä he kyllä osaavat kommentoida ja analysoida päreitäni täysin asiallisesti ja hauskastikin. Ei tulisi mieleenkään ohjeistaa ketään, päinvastoin, olen kiitollinen siitä, että lukijoita ja kommentoijia riittää ihan hyvissä määrin.
Sininen Saara - osuit naulan kantaan. En niinkään kaipaa neuvoja, vaan ehkä pikemmin virtuaaliolkapäätä, jolle purkaa harmistustani blogihäiriköinnistä, joka lienee lähes mittavinta aikoihin Blogistanissa. En ole koko syksynä saanut kirjoittaa rauhassa, ja sillä on tietenkin hintansa.
Tämä sai minut pohtimaan myös pahuuden olemusta, Hesarin artikkelin innoittamana.
Minusta pahuus on mm. pahantahtoisuutta, sitä että toivoo toiselle pahaa ja edesauttaa sitä, että toinen joutuu kärsimään.
Styrvainen - rohkeus ja lempeys - kunpa ne voittaisivatkin kaiken pahan!
16. marraskuuta 2008 21:52
Blogger Leonoora sanoi...
Kyllä sitä pahantahtoisuutta, ilkeyttä, kaikkea negatiivista meistä jokaisesta löytyy. Harva kääntää toisenkin poskensa lyönnille, kuten meitä sanassa opetettiin.
Ja kaikkia ei voi rakastaa samalla tavalla, yhtä paljon ja tasapuolisesti. Ainakaan joka hetki. Niin se vaan on.
Joku tuo mieleen, muistuttaa jostakin aiemmasta epämiellyttävästä tunteesta tai kokemuksesta.
Torjuvasta äidistä, agressiivisesta isästä, pettäneestä rakastetusta vaikka. Kosto on suloista,silloin kun joku omaa samoja ominaisuuksia kuin aikaisemmat kaltoinkohtelijamme. Emmehän aina tiedosta, miksi joku ihminen ärsyttää, eikä tunteelle mahda yleensä mitään. Se voi olla joku ele, äänensävy, sananvalinta, asenne, haju, ilme jne.
Ei tietysti aina voi olla "viisaampi" kuin herjaaja, - provosoitumatta, vastahyökkäämättä- silloin kun joku käyttäytyy primitiivisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Mutta aina voi yrittää edes ymmärtää, vaikka sitten kysyä, mikä se on mikä minussa sinua ärsyttää, nostaa esiin nuo "pahat" negatiiviset tunteet.
16. marraskuuta 2008 23:28
Blogger maalainen sanoi...
Minusta on aika vaarallista, kun aletaan puhua absoluuttisesta pahasta ja hyvän ja pahan taistelusta. Se johtaa taisteluun pahan juurimiseksi. Totuus kun on usein suhteellinen ja katsojan silmissä.
En tiedä, onko tälle vastakkaista vai tukevaa meidän uskontomme käsitys ihmisestä pahana ja syntisenä. Luulen, että tukevaa.(En ole uskovainen)
Meissä on kaikissa valmiudet pahoihin tekoihin, sen ovat psykologitkin todistaneet kokeillaan, tietyissä oloissa.
Sen tähden pahat teot tulee tuomita, mutta ei ihmistä. Uskon kuitenkin niihin olosuhteisiin jotka määräävät, en absoluuttiseen pahaan -sehän jo kuulostaakin fascismilta, joka haluaa käydä sotaan ja taisteluun muka pahan juurimiseksi hyvän puolesta. Niinhän Hitlerkin teki mielestään.
17. marraskuuta 2008 0:01
Blogger Iines sanoi...
Eilisessä HS:ien artikkelissa "Pahaa ei voi pussata pois" psykiatri, Kellokosken sairaalan johtaja Eila Sailas kritisoi nykyään vallitsevaa näkemystä, että kaikki poikkeava nimetään sairaudeksi, jonka lääkäri voi hoitaa. Hän sanoo, että on väärin määritellä puhdas paha psyykkiseksi sairaudeksi, joka voidaan unohtaa antamalla lisää hoitorahaa.
Sailaksen mukaan ihminen voi yksinkertaisesti olla myös paha. Hän toivookin, että rikoksia lakattaisiin selittämästä sairaudella. Hän syyttää myös mediaa siitä, että se tekee pahaa yhdistäessään mielenterveysongelmat isoihin tragedioihin.
Myös Jari Ehrnrooth, akatemiatutkija ja dosentti sanoo, että suomalainen yhteiskunta välttelee radikaalin pahuuden ydintä ja selittelee persoonallisuushäiriöisen rikollisen tekoja.
Psykiatriasta on tehty maailman kaiken outouden selitys, ja se on lakannut olemasta lääketieteen ala. Kun brittilääkäri Harold Shipman saatiin kiinni siitä, että hän oli 30 vuoden aikana murhannut satoja potilaitaan, hänet julistettiin heti psyykkisesti sairaaksi. Kiinni jäämiseensä saakka hän oli ollut arvostettu ja pidetty pehelääkäri.
Merkittävään osaan outouksista ei voi puuttua, ja Ehrnroothin mukaan hyväntahtoista myötätuntoa ei tule soveltaa ihmisvihaan, vaan se tulisi vain yksiselitteisesti tuomita väärämielisen pahuuden äärimmäisenä ilmentymänä.
17. marraskuuta 2008 9:59
Blogger Leonoora sanoi...
Herää myös kysymys, voiko ihminen siis jo syntymästään asti olla, edustaa kaikkea sitä, mitä me käsitämme pahalla. Pekeleellä, joka houkuttelee, kiusaa, kuiskuttelee sairaita ajatuksia, käskee tekemään kanssaihmisiä vahingoittavia tekoja?
Mielestäni ei voi. Joskin valmiudet siihenkin on olemassa geeniperimässä, temperamentissa.
Kyllä se, millaisten kanssaihmisten kanssa elät,kasvuympäristössä, yhteiskunnallisissa oloissa, millaisessa tunneilmastossa, miten opit käsittelemään vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, tunnekokemuksia, kyllä niillä on sentään merkitystä.
En usko, että saatana noin vain hyppää jonkun nahkan sisälle ja alkaa viedä ihmistä. Kyllä sairaalloinen pahuus on mielestäni kuitenkin seurausta jostakin. Selitettävissä.
Tietysti siitä parantuminen, jos niin pitkällä ollaan, on vaikeaa, ellei mahdotonta.
En ymmärrä ollenkaan näitä miljoonakaupunkiasumisen ihannoijia. Siellä ihminen suojellakseen itseään, muuttuu välinpitämättömäksi, kylmä tunteettomuus muodostaa suojakilven, josta ajan myötä voi tulla hallitseva tapa elää. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja kiehuu epäviihtyvyys.
No, suurkaupungeissakin eri kansallisuuksien ihmiset kerääntyvät samoille alueille, etsivät inhimillysyyttä, yhteenkuuluvuutta, positiivisia tunnetiloja.
17. marraskuuta 2008 11:09
Blogger Sokea kana sanoi...
Tulee mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin, romaani kouluampujasta, joka oli piru jo syntymästään asti.
Ihmisessä on varmaan olemassa tietty peruspahuus, mutta mielestäni kannattaa edelleenkin kysyä, minkälaisissa oloissa se pääsee irti ja kypsyy. Mieluummin kuin vain todeta, että sellaista on eikä se kuulu psykiatrian alaan.
Tuollaiset poikkevuudet eivät kuulu psykiatrian alaan? Vankilamielisairaaloissa tehdään siis turhaa työtä?
17. marraskuuta 2008 11:36
Anonyymi Sokea kana sanoi...
Korjaan edellistä ajatustani: vankilamielisairaloissahan ovat ne tapaukset, joiden katsotaan kuuluvan psykiatrian alaan. Raja on vedetty tällaisten poikkeamien eteen.
17. marraskuuta 2008 12:18
Blogger Iines sanoi...
Sokea kana, Leonoora,
kyllä minäkin olen ymmälläni noista psykiatrisen alan tiede- ja johtotason henkilöiden lausunnoista. Toisaalta ajattelen niin, että jos ihmisessä on valmius hyvään, niin on myös pahaan. Ei voi olla toista ilman toista.
Oman eettisen ajatusmaailmani mukaan paha syntyy tässä maailmassa ja tässä yhteiskunnassa ja nimenomaan lapsuudessa monien haitallisten kasvutekijöiden yhteissummana.
Tämä on siis ajatusteni perusta, mutta myönnän auliisti, etten ole koskaan pohtinut kunnolla tuota pahan käsitettä, pahuuden läsnäoloa ihmisessä.
Nyt kun monenlaista pahuutta on tapahtunut, itse kukin hakee tietenkin selityksiä teoille. Olen valmis kuulemaan hyviä selityksiä pahan olemassolosta tai pahan käsitteestä. Sailaksen ja Ehrnroothin lausunnoista voisi saada käsityksen, että pahuus olisi voimakas piirre, jolle siis ei välttämättä ole kasvuprosessiselitystä. Näin ollen joku voisi olla paha, totaalisesti.
Mainitut asiantuntijat viittasivat muuten myös teologi Martti Lindqvistin ajatuksiin pahasta. Vilkaisin niitä netistä, koska olen pitänyt Lindqvistin laajasydämisistä ja viisaista ajatuksista ja joistain hänen kirjoistaan, joissa hän kuvaa koskettavasti suruaan rakkaansa menetyksen johdosta.
Lindqvist sanoo mm. näin:
Vaarallisin on hyvään naamioituva paha – etenkin se paha, joka ei tunnista omaa laatuaan vaan kuvittelee itsensä hyväksi. Siksi on syytä olla aina varuillaan, kun yksilöt tai ryhmät uskovat olevansa vain hyviä ja tietävänsä myös sen, mikä on toisille parhaaksi. Näin ovat syntyneet historian pahimmat julmuudet, olipa kyseessä sitten poliittinen, uskonnollinen, kulttuurinen tai psykologinen julmuus.
Allekirjoitan, ja olen pohtinut juuri samaa: miten oikeassa me uskomme olevammekaan omine aatteinemme muita vastaan. Miten lähellä pahuus tässä onkaan meidän sydäntämme, huomaamattamme.
Oma aate voi olla fundamentalistinen usko, tai oikeastaan mikä usko tahansa tai mikä polittiikka tahansa, johon kasvatamme lapsiamme uskoen tietävämme totuuden ja täten tekevämme hyvää.
Muistan usein - koska tytär kertoo tätä silloin tällöin naureskellen - miten minä joskus muinoin vaalien alla hippihuuruissani sanoin pikkutytölleni vaalimainoksia katsellen, että tuokin Harri Holkeri ottaa rahat köyhiltä ja antaa rikkaille. Tytär oli luullut useita vuosia, että Harri Holkeri on rikollinen, joka varastaa rahaa köyhiltä. Tämän poliittisesti hieman uhoavan kasvatusprosessin tuloksena tytär ei ole vaaleissa äänestänyt koskaan ns. köyhien ja sorrettujen puolueita, eli se sääntö toteutui meilläkin, että lapsia ei voi eikä pidä ohjata "ajattelemaan" - he valitsevat hämmästyttävän usein vanhemmilleen vastakkaisia aatteita ja ajatuksia. (Eksyi hieman aiheen ulkopuolelle, muttä jätän tähän.)
17. marraskuuta 2008 15:13
Anonyymi Anonyymi sanoi...
"Paha teko pitää tuomita mutta ei sitä tehnyttä ihmistä."
Kun ihmisiä tuomitaan kuitenkin vankilaan se on vähän merkillistä.
Kun pahasta on kai rangaistava, että jotakin oppisi- ja elämää suojeltaisiin- niin mitä ja miten silloin oikealla tavalla rangaistaan?
Miten voi rankaista sillä tavalla, ettei tekoa tehnyt tuntisi itseään huonoksi?
Saako oikeastaan rankaista ollenkaan? Sehän on kauhea sana.
EIkö sitä ole ollut olemassa, ja ehkä vieläkin on, sairaaloita, joihin väärin ajattelijat yms viedät uudelleenkasvatettaviksi?
Minusta syyllisyyden tunne on ihmisen tuntomerkki, jos ei ole sitä on todella sairas..
Kaikki tekevät vääriä asioita pahaa, tärkeintä on katua ja osta pyytää anteeksi.
17. marraskuuta 2008 20:03
Blogger Iines sanoi...
Anonyymi, en usko rangaistuksiin, vaan kaikessa ennaltaehkäisyyn.
Tietenkin rikollisia tulee silti rangaista, lakien mukaan, ja se on mielestäni oikein, vaikkei vankila olekaan ihmiselle hyväksi. En kuitenkaan tiedä muuta tapaa näyttää yksilölle yhteisön normit, jos ei niitä muuten tiedä tai niistä välitä.
17. marraskuuta 2008 22:15
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Joillakin ylimielisillä on tapana luokitella toisia ihmisiä miten sattuu ja kutsua heitä mm rikolliseksi tai hulluksi ilman, että kukaan asianomainen on sellaista saanut tutkia : ei asianajaja eikä lääkäri. Joten meillä Suomessa ei tuomita ihmisiä ihan mutun mukaan: jos sellaiseen mielivaltaan lähdemme voimme sanoa, että vapaan kansan sananvapaus on totalitäärisen kansan kynsissä. Ei siis ole mitään sananvapautta jos valta saa kävellä luokittelemassa ketä vaan miksikä vaan. Mutta jos sellainen kuuluu - siis sellaista saa kiinni - voi haastaa oikeuteen.
Ei saa väittää mitä vaan sen takia, että on kiva vähän näpäyttää kun itse ei ole ollut sittenkään riittävän tietoinen mitä laki sanoo.
Hirveää Iines, mikäli olet mennyt halpaan.
17. marraskuuta 2008 23:03
Poista
En ole vaivautunut (kuten useimmat) avaamaan useampaa nikkiä tai olemaan ns. anonyyminä vaan räväytän kun haluan kommenttina. Jos en laittaisi kommenttina päreiden määrä kasvaisi.
Taloudellisuutta vaan, hyvä jp: pelkkää economya: säästetään bittejä.
"Näsäviisaudesta Ina Mikkolalle"
14 kommenttia - Näytä alkuperäinen teksti Tiivistä kommentit
Blogger ismo sanoi...
Mainiota, että keskustelu jatkuu! Ja tässä sen säikeitä metsästäessä törmää kiinnostaviin blogeihin, joista ei ole ennen tiennyt.
Mitä koulun vastuuseen tulee, minä komppaan Inan yhteiskunnallista perspektiiviä tässä kahdesta syystä:
1) Koulu on kouluikäiselle se yhteisö, jossa kaikista eniten vietetään aikaa. Perheen kanssa aikaa vietetään paljon vähemmän, vaikka vanhemmat olisivat kuinka aktiivisia.
2) Kouluun voidaan vaikuttaa rakenteellisesti. Jos näyttää siltä, että tie on kuljettu loppuun, kannattaa kysyä tietä nuorilta itseltään: esimerkiksi Inalla oli Kasvatusillan keskustelussa erittäin tärkeitä pointteja siitä, mitä vielä voidaan tehdä terveemmän kouluyhteisön eteen.
Netin suhteen tietä ei ole edes aloitettu, ja toisaalta siinä korotustuu sitten myös se vanhempien vastuu. Tällä hetkellä sitä vastuuta ei ole kannettu lähestulkoon laisinkaan. Tässäkin viranomaisten pitäisi totta kai patistaa vanhempia nettiin, mutta kuten sanottu, vanhempiin on vaikeampi vaikuttaa kuin julkiseen sektoriin. Sillä välin kun vanhemmat pyörittelevät päätään, täytyy saada ainakin kaikki kasvatusalan ammattilaiset mukaan netin yhteisöihin.
Siinä olet varmasti täysin oikeassa, että kouluikää edeltävänä aikana tapahtuu jo aika paljon asioita, ja siihen pitää kiinnittää myös huomiota. Kasvatusillan rajaus näytti kuitenkin enemmän keskittyvän murrosiän ympärille teemojen ja keskustelijoiden valinnan perusteella.
Jatkomme Inan kanssa keskustelua muuten myös täällä: http://timpu.blogspot.com/2008/11/kapinallisuus-kuuluu-kaikille.html
25. marraskuuta 2008 0:31
Blogger maalainen sanoi...
En tietenkään lähde kyseenalaistamaan lapsuuden merkitystä, mutta valitettavasti hyvä lapsuus ei riitä. Mikä on hyvää lapsuutta ja hyvää kasvatusta riippuu myös meidän vajavaisista käsityksistämme, me vanhemmatkaan emme ole täydellisiä ja tuomme väkisinkin mukaan myös haitallisia vaikutuksia.
Uskon, että huumeiden käyttäjäjillä ja muilla riippuvaisilla, rikollisilla voi olla ihan yhtä hyvä lapsuus kuin niillä, jotka ovat selvinneet. Voi olla kyse sattumasta, perintötekijöistä, sairauksista jotka edesauttavat huonoon kehitykseen.
Koulu on varmasti monella tapaa hyvä, siellä on paljon todella hyvää tarkoittavia opettajia, mutta ei se niin hyvä kauttaaltaan ole kuin jotkut kuten sinä Iines, tuon tv:n kasvatuskeskustelun opettajaosallistuja ja yleensä ammattiliittojen ja viranomaisten edustajat väittävät. Kansan eri tahoilla antamat todistukset puhuvat myös kieltään.
Sitä paitsi, tämä on aivan alkeellista, peruskurssitason tietoa, yhteiskunnassa on paljon ns. rakenteellista väkivaltaa, joka vaikuttaa kouluun, perheisiin ja kaikkiin muihinkin rakenteisiin, mikä saattaa vaikuttaa nuoren raiteilta menoon. Ei voi syyttää pelkästään kotikasvatusta, mihin sinulla, Iines on taipumus.
Lintukoto ei takaa lapsen menestystä elämässä, auttaa kyllä merkittävästi, koska elämässä tulee eteen niin paljon odottamatonta, sellaista joka ei mene sääntökirjojen mukaan. Epätäydellisyys, ristiriidat ja ikävystyminen ovat myös sellaista, mikä lapsen on opittava kokemaan ja kestämään. Päiväkoti on sellaiseen yksi hyvä väline.
Tämän usein sanomattoman, mutta myös useimmiten ilmaistun syytöksen, kokevat raskaana vanhemmat, joiden lasten elämä on jostain syystä mennyt huonoon suuntaan.
25. marraskuuta 2008 6:11
Blogger Johannes Knektman sanoi...
Itsekin vastaaviin panelikeskusteluihin osallistuneena voisin sanoa että Inan esiintyminen oli sellaista joka soveltuu kaveripiiri- tai kapakkakeskusteluun, mutta tuollaisessa tilanteessa on otettava muut huomioon ja odotettava vuoroaan.
Näsäviisautta en Inan käytöksessä nähnyt, vaan tottumattomuutta tuollaiseen julkiseen keskusteluun.
Iines: "kiusaajien että myös kiusausta kokeneiden "
BTW, Iines, tuntien kirjoitustyylisi uskon tuon "kiusausta" olevan vain lipsahdus, niin haluan kuitenkin sanoa että minua ärsyttää tuo "kiusaus" sanan käyttö koulukiusaamisen yhteydessä, ei kyse ole kiusauksesta, vaan kiusaamisesta, jotka mielestäni ovat kaksi aivan eri asiaa.
25. marraskuuta 2008 7:35
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Tuon ohjelman keskustelijoista voisi nostaa esiin monta muutakin. Esim. Eero Lehden?!!(Ö).
Mikä tässä uudelleen keskusteluun nostetussa on se varsinainen poitti: näsäviisaus?
Moni meistä on todennut 'kyvyttömyytensä' julkisuuteen ja 'esilläoloon'. Nuoruuden into sysää vallitsevaa tapaa, uhmaa käytäntöjä. Peittelee kokemattomuuttaan.
Mitä väliä?
25. marraskuuta 2008 7:43
Blogger Johannes Knektman sanoi...
Muuten, tuollainen toisten päällepuhuminen näyttäisi olevan anglosaksinen tapa, ainakin Yhdysvaltalaisilla ja Englantilaisilla satelliittikanavilla näkee tämän tästäkin kuinka hyvinkoulutetut ja esiintymään tottuneet ihmiset huutavat toistensa päälle niin ettei aina edes pysty "keskustelua" seuraamaan.
Ja Ina, jos seuraat tätä, et ollut ainoa joka puhui toisten päälle, olit vain näkyvin heistä. (Ja itsekin olisin epäilemättä parissa kohtaa Lehden puhuessa idioottimaisuuksia¹ syyllistynyt samaan)
¹ Internet ei ole media! Millä sen saisi iskostettua päättäjien päähän?
25. marraskuuta 2008 7:54
Blogger Johannes Knektman sanoi...
ismo: "Mainiota, että keskustelu jatkuu! Ja tässä sen säikeitä metsästäessä törmää kiinnostaviin blogeihin, joista ei ole ennen tiennyt."
Heh, et sattunut syyllistymään egogooglailuun? Blogiini kun on tultu mm. "Ismo Kiesiläinen" hakusanoilla.
ismo: "Netin suhteen tietä ei ole edes aloitettu, ja toisaalta siinä korotustuu sitten myös se vanhempien vastuu. Tällä hetkellä sitä vastuuta ei ole kannettu lähestulkoon laisinkaan."
Mielenkiintoista on että uusimman postaukseni jälkeen on blogiini tultu usein hhakusanoilla jotka liittyvät vanhempien huoleen siitä mitä lapset netissä tekevät.
Ilmiselvästi vanhemmilla olisi tarvetta löytää jokin taho joka kädestä pitäen näyttäisi kuinka kirjaudutaan lasten suosimiin palveluihin ja kuinka siellä toimitaan.
25. marraskuuta 2008 8:09
Blogger Iines sanoi...
Ismo,
ajattelen niin, että kodilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta ja kasvamisesta, koululla opetuksesta. Nämä asiat tulee myös selkeästi erottaa, vaikka ne käytännössä limittyvätkin: myös koulu kasvattaa ja koti opettaa.
Kodin ja koulun lisäksi lapseen vaikuttaa yhteisö, jossa hän elää, ja tämän piirin avautumisessa kodilla on avaimet käsissään ja koululla taas enemmän maailmanselittäjän rooli.
Se miten lapsi kohtaa median ja internetin tai muut viihdemaailman elementit, on riippuvainen siitä, millaisia ovien avaamis- ja sulkemistaitoja lapsi on kotoaan saanut.
Mikään mikä internetissä, mediassa tai viihteessä tapahtuu, ei ole internetin tai viihteen vika, koska ne kumpuavat niitä säätelevien ihmisten motiiveista ja liikkeistä, jotka puolestaan syntyvät kysynnän laeista. Kysyntä taas on lähtöisin meistä, noiden elementtien kuluttajista. Ei meille tarjota sellaista, jota emme osta, jota emme halua, eli media ja internet ja viihde ovat oma kuvamme, ei muuta.
Vika onkin siinä, että olemme mystifioineet esimerkiksi internetin elolliseksi olennoksi, jolla on autonominen asema ja joka tekee itsenäisiä tekoja, kun se onkin vain oma habituksemme, jolle tahdomme rajattoman vapauden mielemme mustienkin lonkeroiden temmellyskentäksi.
Juuri tästä syystä perään laaja-alaista ja arvovaltaistakin uudenlaisen arvokeskustelun herättelemistä, en ikuista ja mihinkäänjohtamatonta uhoamista koulun vioista ja kosmeettisista paikkauskeinoista. Haluan haastaa filosofit ja tieteen- ja taiteentekijät keskustelmaan perimmäisistä kysymyksistä ja saattamaan tämän keskustelun kentälle kaikkia kanavia käyttäen.
Ei paikkka paikan päällä siis poista kiusaamista ja lasten pahaa oloa, koska paha olo ei ole versonut koulusta, ei internetistä, ei mediasta, ei mistään syyllistämästämme. Nuo ovat todella vain kanavia, joiden avulla pahaa oloa puretaan, miljöitä, tapahtumia, joissa paha olo uskalletaan purskauttaa ulos.
Kukaan ei koskaan ole kysynyt hurskastelematta ajankohtaisessa hätätilakeskustelussa, millaista ihmiskuvaa olemme nyt rakentamassa, millaisia arvoja ja ihanteita ihmisillä todellisuudessa on. Kukaan ei edes kyseenalaista varastamista, jota nimitetään eufemistiseksi ja romantisoidusti vaikkapa nettipiratismiksi. Harva kyseenalaistaa ottamisen, jos siitä on itselle hyötyä, harva kyseenalaistaa röyhkeyden, jos sillä saa naisia, menestystä ja vaikutusvaltaa, harva kyseenalaistaa lyömisen tai väkivallan, jos sillä puolustetaan aatetta tai omaisuutta - kukaan ei koskaan puhu lähimmäisyydestä iltahartauksia lukuunottamatta, tai nöyryydestä, joka antaa arvon toisellekin, kukaan ei puhu siitä, miten ohikiitävä ja korvaamaton hetki lapsen elämä on.
Ja ehkä tärkeintä tämän asian kannalta: kukaan ei puhu kasvatuksesta eikä moraalista, sillä kasvatuksen tulee olla jos ei nyt rajatonta niin ainakin sallivaa, siihen saakka kunnes lapsi voidaan ulkoistaa koulun kasvatettavaksi. Kun pieleenmenot sitten alkavat pulpahdella siellä, turvallisessa ympäristössä, onkin syyllinen kätevästi hahlolla, ja kolhuja voidaan alkaa paikata rahalla.
25. marraskuuta 2008 9:43
Blogger Iines sanoi...
Johannes,
kyllä koulukiusausta voi käyttää koulukiusaamisen sijasta. Siinä on haluttu ottaa käyttöön lyhyempi substantiivi, jolla on myös erillismerkitys (viettelys). Tämä ei kuitenkaan nähdäkseni estä sanan käyttöä, jos lauseympäristöstä selviää, että kyse on kiusaamisesta, jota jälkimmäistä muotoa pidän kyllä itsekin täsmällisempänä.
Vertaa vaikka muotoja
korjaaminen ~ korjaus
meikkaaminen ~ meikkaus
leikkaaminen ~ leikkaus.
Näistä esimerkeistä voi päätellä, että lyhyempi substantiivi korostaa enemmän teon lopputulosta, pitempi muoto taas toimintaa. Ja tämä oli omasta päästä, ei kirjoista, joten oikaista saa, ken tahtoo!
Vielä Johannes, ei tuo nyt niin vakavaa ole, että "internet on media". Tahdot varmaan sanoa, että internet on median väline?
Mitä muuten Eero Lehden kommentteihin tulee, olen minäkin tyytyväinen, että hän puhui niin vähän. Itseäni ei kovastikaan kiinnostaa tuonkaltaisen hapatuksen kommentointi, koska se ei edistä millään tavoin asiaa. Puutun siihen, missä on valoa näkyvissä.
25. marraskuuta 2008 10:05
Blogger Johannes Knektman sanoi...
Iines: "Vielä Johannes, ei tuo nyt niin vakavaa ole, että "internet on media". Tahdot varmaan sanoa, että internet on median väline?"
Yleensä kun käytetään sanontaa "internet on media" tarkoitetaan sitä, että internet on samanlainen joukkoviestin (Joukkotiedoitusväline) kuin tv tai sanomalehti ja näinhän ei ole.
Internet on media siinä mielessä että se on viestinnän välittäjä, mutta se ei ole joukkoviestin jolla olisi, tai jolla edes voisi olla vastaavaa päätoimittajaa.
Iines: "kyllä koulukiusausta voi käyttää koulukiusaamisen sijasta.
Juu tiedän, siksi kirjoitinkin että mielestäni ne ovat kaksi eri asiaa, se vain kuuluu henkilökohtaisiin ärsytyksen kohteisiini.
25. marraskuuta 2008 10:53
Blogger Iines sanoi...
On tämäkin päivä: HG pommittaa tätä kommenttilaatikkoa herjoillaan ja sähköpostilatikossa oli kirje P. E. A:n isältä. Taidan siirtyä täyspäiväiseksi valokuvaajaksi.
25. marraskuuta 2008 11:14
Blogger Sari sanoi...
Minusta asia on varsin yksinkertainen:
jos joku muu taho vaikuttaa lapseen enemmän kuin rakastava koti, on jotain pielessä. Lapset tarvitsevat muitakin kuin omia vanhempiaan kasvaakseen tasapainoiseksi ja eettiseksi aikuiseksi, mutta kodin/vanhempien roolin pitäisi mielestäni olla ratkaiseva.
Ihannetapauksessa.
25. marraskuuta 2008 11:32
Blogger Iines sanoi...
Juuri noin, Sari, tämä on niin selvää kauraa, että miten tätä voidaan olla näkemättä?
Ei yhteiskunta voi tehdä ikuista ranneliiketta raha-automaatilla ja syytää rahaa hölmöläisten peiton jatkeeksi. Kaikki yhdessä vaikuttaa, mutta kodin osuus on ratkaiseva kivijalka.
25. marraskuuta 2008 11:37
Blogger Leonoora sanoi...
Välillä näissä monenmoisissa kaikkialla vellovissa kiusaus-keskusteluista tulee tunne, että niissä monissakin puhutaan ikään kuin asian vierestä.
Pitäisi enemmänkin puhua siitä millaisista asioista puhutaan, kun puhutaan kiusaamisesta.
Mitä ei-toivottava, tuomittava, kiellettävä kiusaaminen oikein on?
Fyysisenä ja psyykkisenä ilmiönä ja kokemuksena?
Mitä kaikkea se pitää sisällään?
Ja mitä seurauksia siitä pahimmillaan on kiusatuksi tulleelle?
Nyt me kaikkitietävät kasvattajat loistamme tiedoillamme ja ohjeillamme, tiedämme varmasti miten asia pitäisi korjata.
Pystytäänkö koskaan kokonaan kitkemään lapsista kiusoittelevaa leikinomaista yhdessäoloa?
Pitäisikö kaikkien lapsien seista sojottaa yhdessä kohtaa tumput suorina uskaltamatta ottaa minkäänlaista kontaktia toisiin.
Eikö usein juuri pojat osoita kiinnostustaan toiseen sukupuoleen pienellä kiusoittelulla? Miten tämä tulisi muuttaa? Ja missä menee kielletyn raja?
Voiko jonkin lajiominaisuuden noin vain kitkeä pois?
Kissan, ketun tai minkä tahansa poikaset leikkivät rajustikin toisiaan vetäen hännästä, purren korvasta, hyökkäillen holtittomasti. Oppivat elämää varten pitämään puoliaan.
Eittämättä tulee usein mieleen se, mitä isot edellä sitä pienet perässä.
Armeeja, sotaoperaatiot, työpaikat, valtiot...missä ei kiusaamista esiinny?
Mitenkäs me hoidamme nämä asiat kuntoon?
25. marraskuuta 2008 14:34
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Minulla olisi paljonkin vastauksia, mutta Iineshän kokee,että häntä kiusataan koska hän ei saa olla Paras Sanoja.
Siksi jätetään asia teidän puitavaksenne: kyllä viimeistään 30 vuoden päästä tulee ulos sellaista, josta kiusatut itse voisi erityisesti valaista; mutta sitäkun ei saa - koska Iines (ja hänen kaltaiset itsevaltiaat) eivät saisi siinä silloin nousta ylevästi muita yläpuoelle painottamaan tätä hyvin empaattista seikkaa. Ja sen takia annetaan tärkeät asiat vaan olla.
Tämä kulkee punaisena lankana läpi yhteiskunnan; vastaus löytyy Seppo Honkapohjalta: hän näkee miksi. Siksi - että ne, jotka laittavat kaiken alkuun ovat veroparatiiseissa pitämässä rahoistaan kiinni.
Loput on loogista päättelyä.
Ja niskan antamista; kuka milläkin lailla.
25. marraskuuta 2008 15:09
Åt Kemppinen 28.12.08
Biljardia pelanneena eilen mietin minäkin monta asiaa mitä olen joutunut miettimään elämäni varrella.
Koska niitä olen miettinyt uudelleen ja ääneen*) viimeiset 3 vuotta olen antanut monta hypoteesia eetteriin (ja ovat siksi muuttaneet tilanteita) eli muille siinä toivossa, että saisin niistä jotain selkoa tai jos selkoa ei olisi sinänsä enää tarvittu niin ainakin yhteisymmärrystä. Mutta tässä yhteydessä alkaa uusi matkalaukku pakkaantua: nyt on tieto levitetty ja se on soinnutettu uudelleen olevaan mystiseen matkalaukkuun ja ottanut uusia käänteitä, joiden käänteet eivät kuulu sinänsä mihinkään alkuperäiseen matkalaukkuun vaan pikemminkin pohjustavat jonkin jälkimmäisen matkalaukkuversion sopivuutta siihen omaan kuten sanot väärään laskelmaan; ei suostuttuun laskelmaan. Kun ei olla alunperinkään suostuttu johonkin niin ollaan selitetty se negatiivinen mielle jollakin ja kun sitten on saanut kuulla, että on väärässä on soinnuttanut omaa tarinaa uudelleen tilanteeseen sopivaksi.
Näin uskon, että tapahtuu jos komissaari joutuu liian pitkään pohtimaan jotain. Ihmisen kyky paikata omaa v-mäisyyttä on ihailtava. Siksi on turha hakea syyllisiä kun kyse on siitä, mistä mm minun elämäni tunnetaan: kyse on koko ajan vain mielteistä, ryhmädynamiikasta, erimielisyyksistä, kilpaiuista ja kaikista eniten; valmiista huonosta asetelmasta. Minun valmis huono asetelma (isäni maine) veti aina jonkun besserwisserin tai pelkurin mukaan kasvattamaan omaa statustaan, ja koska se oli trauma jota ei oltu paikattu temppu onnistui. Jalat vedettiin alta, huoli kasvoi ja etenkin; minun suora huuto. Suoralla huudolla tarkoitan sitä, että kerroin heidän paskamaisuutta ja pikkumaisuutta ja hävyttömyyttä suoraan ulos eli häpäisin minäkin takaisin.
Tämä kun pääsee tapahtumaan näin pienen yhteisön sisällä alkaa pian tulemaan kuten radiossa kiertokulkua eli tilanne on jo ns. itsestäänselvä (=valheista tulee totuuksia kaikille muille paitsi uhrille itselleen joka vain eristäytyy ja eristäytyy) ja lopulta kun samanlaisten uhrien ihmiset tapaavat niin alkaa sairas ja terve erottua; mutta osoitttautuukin, että valheiden pyörittäjät ja oman statuksen nostajat ovat itse asiassa ne sairaat siksi, että ovat vahvistaneet toisissaan vääriä prosesseja eikä kukaan ole vaivautunut katsomaan itse.
Mutta tässä leikissä on pahat ja vaaralliset puitteet: miten eristetty ja parjattu pääsee milloinkaan elämämään oikeaa elämää ja olemaan ihminen muiden ihmisten seassa sillä lailla kuten voisi olettaa? Ei juurikaan pääse ja tästä sairastuu tai ainakin syrjäytyy monenlaisella seurauksella.
Myös oma perhe ja omat lapset kantavat samalla vastaavaa ristiä harteillaan ja joutuvat riutumaan oman traumansa takia samanlaisen joutsentanssin? Ryhmädynamiikasta ei olla osattu puhua vaan ollaan oltu auktoriteettien vietävissä aivan liian pitkään. Kuka minkäkin laulun mukaan mennyt.
Tämä oli komissaario X:n leikki. Viha nukutaan yön aikana pois sillä se nousee, kasvaa ja luo oikeita uusia tunteita, joita ei voi sovittaa normaaliin elämään vaikka olisi minkälainen taikuri tai näyttelijä. ON siis aina niin, että autenttisuuden kanssa leikkiminen lyö myös omaa itseyttä korville. Miten sitä selittää itselleen ja muille on siis aina arvaus sillä totuus oli yhdenlainen 25 vuotta niin kauan kun siitä oli hiljaa (ja valheet lisääntyivät sinä aikana sillä hiljaisuus loi maaperää ja uskomuksen vahvistusta implisiittisesti - kansa uskoi olevansa oikeassa koska vastarintaa ei tullut) mutta hiljaisuudessa oli se pakonomainen tila, ettei komissaari muuten saanut ymmärtääkseen yhtään mitään mistään ellei itse ollut se pysähtynyt osa. Filosofisen dilemmman vaatimus on se, että jokin asia on pysähtynyt eli paikallaan tai suluissa, että voi tarkastella muita. Itsensä pysäyttäminen ei ollut säälissä tai säälin aiheena milloinkaan ulospäin eli ulospäin hiljaisuus tulkittiin sairautena. Ihminen joka yleensä puhuu pitää koko ajan puhua?
Kysyäkään ei kukaan voinut. UUsia hypoteeseja ja näin saivat sadistiset tuulet kokea uusia kummalllisuuksia mutta kukaan ei kysynyt suoraan, ei katsonut työn jälkeä, ei pohtinut menneitä, ei osannut ajatella, että myös perheen sisällä vahvistuu asiat ehkä tahallaan väärin (=miehen oma kyky nostaa sitä omaa gloriaa kun kerran luotiin tilaisuus).
En suosittele. Asiat, jotka liittyivät pysähtyneeseen olemiseen ja asiat, joiden vaikutus on ollut lähes sairastuttava eivät ole verrattavissa. Ei siis ole mitenkään puollettavissa se, että siirtää hyvän työn jäljet esim. siipalle kun siippa ei ole tehnyt mitään. Ei ole mitään mieltä siirtää omaa häpeää toisen syyllisyydeksi mitä nyt tehdään. Samalla luodaan estraadeilla kuva siitä, miten olisi annettava anteeksi: miten valmentajat puhuvat suu vaahdossa syyllisyyden pois heittämisestä jne ja kuitenkin luovat syyllisyyttä sillä, että opettavat erottamaan ihmisiä ja kasvattamaan häpeää. Koska se sama siirtyy syyllisyydeksi niille, joiden kautta se joudutaan tekemään.
Tästä Einstein ei tiettävästi mitään puhunut. Tunteen siirto ja kääntö on sitä mitä olen noteerannut tässä oudossa (ei itsealoitetussa) leikissä. Onkohan siis mentaalinen olio tieto itsessään eikä ihminen? Onkohan tieto se, josta pitäisi puhua kuolemattomuuden nimissä eikä yksilö kuten kirkkomme tänä päivänä? Tiedolla on suunta ja modus aivan kuten Brentano sen sanoo. Tästä kirjoitin jo vuosia sitten mutta en saanut palautetta yliopistolta. Ovatkohan myyneet sopivasti taas jollekin tulevalle Nobelistille? Minut sen sijaan hyväksyttiin luonnonfilosofiseen porukkaan missä edelleen olen outo lintu ja jotkut katsovat minua hyvin negatiivisesti.
*) niin totuudenmukaisesti kun olen voinut ja ilman turhia uskomuksia jos olen vain niitä itse nähnyt
RAUNO RÄSÄNEN: PÄREITÄ
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
December 29, 2008
Filosofinen näytelmä
Kommentti HG:n kommenttiin päreessäni Erään kuvitellun tapaamisen alkurepliikit.
HG kirjoitti:
Eipäs sekoiteta mielivaltaisesti mieltä: tietoisuus on objektiensa summa eikä mitään muuta (Sartre). Vaikka uskon, että linnun lailla en erota ääntä itseydestäni enkä sinusta niin en usko, että Merleau Ponty on ollut oikeassa.
Ihminen, jolle mikään ei ole pyhää ei ole enää ihminen (ks. Iines postaus Kasvatuksesta 2007-1).
I
Ihmisen, jolle mikään ei ole pyhää, täytyy oppia nauramaan itselleen ollakseen ihminen. Hän on pyhään onnettomasti rakastunut ilveilijä (RR).
Asiahan ei ilmeisesti minulle kuulu, mutta sanon vaan, että nyt tehdään näyttämötaidetta eikä filosofiaa.
Ja jos minä päätän valita tietyn dramaturgian, niin minähän teen sen!
Minä ohjaan tätä näytelmää. Minä käsikirjoitan sen. Minä legitimoin sen 'filosofian'.
Loppuratkaisu - Jumala nähköön - ei ehkä kuitenkaan ole vallassani.
Mutta tietenkin kriitikko saa ihan rauhassa istua oksallaan raakkumassa. Kunhan ei pasko päähäni.
(Chris - se oli huumoria.)
II
'Tietoisuus on objektiensa summa'.
No joo. Tämän sanoi kyllä jo Nietzsche - itse asiassa Hume. Se on perimmältään empiristinen väite.
Entä miten ne objektit muuttuvat tietoisuudeksi siellä empiristin päässä? Opeta - rakas Diotima - minulle se temppu.
Merleau Ponty oli enemmän oikeassa kuin Sartre, jos minulta kysytään.
Minä olen tässä asiassa enemmän psykosomatiikkaan hurahtanut mystikko-fenomenologi kuin pelkästään ulkoisia objekteja havainnoiva empiristi.
Mutta rationalismi se lopulta selittää meille nämäkin asiat ymmärrettävällä tavalla - olkoonkin, että rationalismi itsessään on rakennettu tyhjän päälle.
Rationalisti on siten eräänlainen aksiomiinsa ja käsitteisiinsä rakastunut 'taikuri'. Mutta hän pystyy määrittelemään dialektiikallaan todellisuuden järkevällä tavalla.
Siihen ei empiristi pysty ilman hänen apuaan. Ei myöskään Merleau Ponty.
Labels: draama, dramaturgia, elokuva, Filosofia, huumori, käsikirjoitus, mystiikka, ohjaus
posted by Rauno Rasanen at 11:09 AM
4 Comments:
Blogger ninni said...
Rationalisti on siten eräänlainen aksiomiinsa ja käsitteisiinsä rakastunut 'taikuri'. Kzllà ettà, mutta todellisuuden mààritteleminen^_?
ei taida sujua
29/12/08 12:39 PM
Blogger Homo Garrulus said...
Lapsen (vastasyntyneen) geenit muuttuvat vielä syntymän jälkeen. Miten lapsesta tulee lapsi ylipäänsä? Miten siitä voi kehittyä niin valmis pieni ihminen vain 9 kk? Siksi, että tammenterhossa oli puu valmiina. Munassa oli ihminen valmiina: se vain suureni kun se sai ravintoa. Vauva siis tietää (huom. sanavalinta) jo vallan asioita mistä RR ei ole ehkä kuullutkaan jo ennenkuin tietää että on itse olemassa. Miksi? Siksi että geneettinen muisti säilöö tietoa, jonka latenttius tai ravinto on objekteissa; signaaleissa, laukaisijoissa. Jokin laukaisee jonkun ymmärryksen joka tuntuu olevan suurempi kuin empiri: sitä se onkin mutta ei tule ylhäältä vaan sisältä, itsestä.
Diotima vain Hänelle. Tiedoksesi.
29/12/08 1:10 PM
Blogger Homo Garrulus said...
Maailmassa on jo kaikki tieto sanoi Sokrates. Se on sinussa. Parmenides puhui jakamisesta; se on kyse siitä, miten tietoa annetaan monelle kuten kortteja, joita jaettiin monelle: sulle mulle sulle mulle eikä palasiksi laittaminen - puolet sulle ja puolet mulle vaan vieminen ulos kuten sanomalehdet vievät ja kirjat.
Tämä bloggaaminen on siksi turhaa tai ajanvietettä kuten ns. dialogitkin ellei kyse ole systemaattisesta jakamisesta: jos se on sattumanvaraista lopputulos on sitä myös. Joku ymmärtää jotain ja joku toinen jotain muuta; kokonaisuuden ymmärtävät ne, joiden kammioissa on Nag Hammadin lailla scripti. Sinä et siksi käsikirjoita mitään - muuta kuin puuta heinää meidän kahden (muutaman lukijan) maailmassa.
Sokrateeni?
29/12/08 1:14 PM
Blogger Homo Garrulus said...
Näin pahasti en menisi uskomaan negaatioita:
http://tietoisuudenvapautus.blogspot.com/
29/12/08 1:45 PM
Post a Comment
Nainen on siis objekti: laukaisija, ravinto monessa suhteessa mutta subjekti kansalaisen ominaisuudessa)
Kauhea tarina, kauhean hyvin kerrottu. Kauhea tarina siitä, mitä minäkin koen näkeväni ympärilläni koko ajan; ikäänkuin tunteellisia mutta oikeasti sadistisia tai sairaita ihmisiä. Miksi ruvetaan hakemaan geeneistäkin vastauksia; kuka on sairas, kuka terve? Mutta ei voi olla oikea tie sekään. Pitää kyetä analysoimaan olevaa paremmin.
Mietin itse ruvenko kirjoittamaan sittenkin ja mitä? Mistä kirjoitan? Kirjoitanko narsistisuudesta, sen saapumisesta olemiseen ja miten se ilmenee ja miten sitä voi lempeästi kuitenkin saattaa pois elämästä tai ainakin kasvatuksen keinoin edesauttaa. Se voisi olla yksi. Sitten mietin miten kansa on ruvennut niin sokeaksi, ja miksi minä näen? Olen tullut siihen, että kyseessä on ihanteet, joiden takia on ruvettu karsimaan pienten askelten politiikalla kohti jotain ns. eksaktisuutta ja se on sitä mitä voi tehdä kumipallollekin: kun sitä pakottaa tiettyyn putkeen se kasvaa kuplana toisessa päässä: puhallettu ilma ei suostu menemään koherentiksi putkeksi vaan hakee tiensä pingottamalla palloa toisessa päässä. Niin tuntuu, että elämä on tällä hetkellä. Kun pakotetaan maapalloa elämään sadistien mallin mukaan (vetoamalla eksaktisuuteen, liattomuuteen, tietoon jne) niin luovuus, todellisuus, saasta ja tietoisuus kasvavat pallona tai kuplana muualla. Nyt on 923 miljoonaa köyhää maapallolla ja vain yksi ateria per päivä. Ennen oli köyhillä kolme niukkaa ateriaa, enää vain yksi. Ruoan hinta ylläpitää kuplaa ja sen takia ei ole samantekevää miten kotimaisuus-symboolit pysyvät pakkauksissa. Ovat siinä siksi, että niitten kautta hävitetään tietoisuutta entisestään.
Tyhmennys on siis toinen asia mistä voisin kirjoittaa. Näen sitä joka paikassa ja näen miten pieni sadistinen porukka jolla on pimeä vintti hakevat oikeutusta olemalla tarkempia, eksaktisempia, koherentimpia jne kuin muut mutta samalla syömällä muiden elämän mahdollisuuksia pois: nikama nikamalta.
Eikä siitä saa Mummo puhua. Suuttuvat ja sanovat, että olen ilkeä. Olen negatiivinen kuulemma. Mutta eivät kyseenalaista omaa v-mäisyyttä. Ei ikinä. Olen vain väärä ja sitten jos sanon, että katso itse, niin eivät katso. Ovat sitten kuulemma kiireisiä tai sitten muuten vaan ei nyt vaan sovi. Jokin ei sovi ja selkäni takana sanovat, että olen kurja ja ehkä sairas. Olen jotenkin ollut sairas heidän mielestä: siinä kuin mietin missä helvetin maailmassa elänkään ja miksi luovuuteni ei tunnu kelpaavan kenellekään ja samalla näen aina ja systemaattisesti miten jokainen idea, vuosi vuodelta, idea idealta menee eteenpäin ja sanovat sitten olankolautuksen myötä: - ei voi ideaa katsos suojata.
Ei niin. Ei voi; mutta jos ihminen ei osaa muutakuin ideoita laukoa jos se on oikea kompetenssi ja suuri kykyni - se ei kelpaa. Se ei siksi kelpaa, että näen sadismin ympärillä: jos en sitä näkisi olisin todella huudossa. Minut haluttaisiin minne vaan mutta kun näen miten ideani viedään ja häpeää siirretään muiden syyllisyydeksi - niin mietin aina: missä kohtaan poistettiin kokonaan idearikkaat aidosti luovat ihmiset? Missä kohtaan ruvettiin demokratian nimissä ihailemaan pelkkää teknistä ja suorittavaa porukkaa niin paljon, että he nousivat johtoon?
Heistä tuli massan ansiosta ne, joiden pillin mukaan sitten mentiin.
Tästäkö kirjoitan? Olen huomannut, että kaikki kritiikki menee hyvin nopeasti politiikkaan; joku taho kiittää ja toinen kiroilee. En silti ole tarkoittanut sitä mitenkään poliittiseksi vaan ihan ontologiseksi, lähtökohdaksi. Mielestäni lähtökohtaisesti ihmisen tulisi nähdä ja kyetä ideoimaan. Ei pitäisi olla ikäänkuin harvojen lahja. Mutta tyhmettymiskampanja on näin pitkällä, että minunlaisia oikeastaan luonnollisia johtajia oudoksutaan suoritus-pohjaisen kulttuurin sisällä niin paljon, että on pakko luokitella minut sairaaksi tai oudoksi tai ainakin jotenkin epärehelliseksi koska he ovat pitäneet itseään rehellisenä.
Tässä paradoksi. Siitäkin voisin kirjoittaa.
Mistä vielä? Elämästäni? Tästä Nykäsen elämästä jossa on Kaurismäki ohjaajana ja Turhapuro näyttelijänä? Missä älyttömyys ja älyllisyys vedetään huumorin kautta esille; sanotaan, että siinä se narsisti nyt yrittää reppana hypätä ja joka kerta mahalasku.
Mutta kun minua etoo.
1. tammikuuta 2009 15:34
Poista
Blogger Rauno Rasanen sanoi...
Mummo
Sinä olet todella mielenkiintoinen ihminen. Uskallat katsoa brutaalia, groteskia ja perverssiä - sanalla sanoen kauhua - kasvoista kasvoihin. Et pelkää todellisuutta.
Olen itse elänyt vuosikausia hullujen parissa - enkä aina ainoastaan työni takia - ja nähnyt, kuullut sekä tuntenut kaikenlaista, joten ihmisten todellisuuden 'pimeä puoli' on minulle jossain määrin tutumpi kuin jollekin pumpulissa kasvaneelle.
Mutta kieltämättä hätkähdin raadollisen realistista kuvaustasi ja tuota sinulle tyypillistä kirjoitustapaasi, jossa yhdistyivät jälleen em. groteski, brutaali ja naivin viaton sosiaalisuus.
Hätkähdykseeni sisältyi siis pikemminkin ihailua sinua kohtaan kuin herra presidentin seksitapojen aiheuttamaa tyrmistystä.
Sitäpaitsi - kuten niin hyvin tiedämme - nautinnon ja tuskan välinen ero on veteen piirretty.
Kuolema on jollain tasolla ja jossain ulottuvuudessa aina nautinnon seuralainen.
*
Keskustelin toissailtana erään - edelleen hyvän ja läheisen - taitelijaystäväni kanssa ensimmäisen kerran vuosikausiin ja jotenkin kummallisesti keskustelumme loppuvaihe kääntyi ko. miehen kokemuksiin hänen elämänsä eräässä - hieman kyseenalaisessa - vaiheessa.
Se todellisuus muistutti jotenkin tuon huoran kohtaloa - paitsi että se oli ollut vielä paljon karmeampi tapahtumiltaan.
Groteski ja brutaali on esteettisesti omituisella tavalla kiehtovaa ja kuvottavaa yhtäaikaa.
Entä presidentin henkivartija?
En voisi kuvitella itseäni hänen sijaansa - ja silti tunnistan itsessäni sadistisen kiihottavan värähdyksen, jonka hänen toimintansa ja asemansa presidentin perversioiden avustajana minussa aikaansai.
Nautinnolla ja omallatunnolla ei ole mitään tekemistä keskenään...
1. tammikuuta 2009 16:31
Blogger Mummo sanoi...
HG, kirjoita. Minä tahtoisin lukea sinulta fiktiivistä tekstiä, pieniä kertomuksia, havaintoja hetkestä siitä ihan läheltä.
Olen tätä miettinytkin. Vaikka sinä puhut (= kirjoitat) paljon ja usein hätkähdyttävästi, et kuitenkaan ole kovin avoin. Eikö senkin, että puhuu maailmasta ja tekee siitä hetkessä tulkinnan tai ainakin filosofiaa, voi nähdä defenssinä?
Kunhan uusi vuosi on vähän pitemmällä ja nuo miehetkin krapuloistaan selvinneet, me voisimme kokeilla semmoista, että kaikki kirjoittaisivat pienen jutun yhdessä sovitusta otsikosta. Sitten julkaistaisiin ne täällä anonyymeina ja yritettäisiin arvata, kuka minkäkin on tehnyt, tuntisimmeko toinen toisemme.
1. tammikuuta 2009 16:31
Päivän repliikit
Kuvassa: Samuel Beckett
We all are born mad. Some remain so.
(Samuel Beckett: Waiting for Godot).
###
So things may change
No answer
End
No answer
I may choke
No answer
Sink
No answer
Sully the mud no more
No answer
The dark
No answer
Trouble the peace no more
No answer
The silence
No answer
Die
No answer
DIE screams I MAY DIE screams I SHALL DIE screams
Good
How It Is (1961)
com/samuel_beckett/samuel_beckett_grave.html
*
http://www.kirjasto.sci.fi/beckett.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_Beckett
http://michaelgreenwell.wordpress.com/2007/05/
Labels: absurdi teatteri, absurdismi, How it is, kirjallisuus, Samuel Beckett, Waiting for Godot
posted by Rauno Rasanen at 4:06 PM
4 Comments:
Blogger Homo Garrulus said...
Oleminen: ei pyrkiä mihinkään mutta se ei estä toivoa tai toiveita
Rakkaus: toivoa toiselle itselle tärkeitä asioita viemättä niitä toisen eteen eli pilaamatta toisen olemista joka on jo itsekästä
Toive: Rakkauden toteutumista eli reflektion vastaavaisuutta (vrt kohtaaminen ja silmien havaitsemisen ykseys).
4/1/09 5:00 PM
Blogger Homo Garrulus said...
Tämän päivän lehdessä on vanhuksista ja niitten lääkitsemisestä. Kun annetaan riittävästi lääkkeitä vanhus ei liiku, lopettaa monta sellaista prosessia,joiden takia vitaliteetti olisi parempi ja moni vanhus rupeaa horjumaan ja kokee huimausta jne ja tästä syystä lisätään (!) lääkkeitä ja koetaan, että on dementia. Mutta totuus on siis ollut lääkkeissä alun perin.
Elämäni on samanlainen. Kun olen selittänyt mistä on kiinni, ovat pysäyttäneet ja lyöneet viimeisetkin mahdollisuuteni katki. Hajauttaneet mahdollisuuteni enää tehdä mitään ja koskaan saada mm eläkettä. Koska dogmaattiset roistot estävät mitä estävät puhumalla soopaa (jota pitää totella eli pitää olla samaa mieltä kuin roistot) niin vitaaliset ja iloiset ihmiset kuten minä joutuu tilaan mistä ei pääse enää ulos eikä ylös. On kuin pihdeissä eikä kannata mennä psykiatrille ns. voimaantumaan sillä psykiatri ei tajua, että jo se, että joku sika kuvitteli, että ongelma olisi psyykkinen tekee jo oikeasti lisää psyykkistä tuskaa.
Miksi siis maailman repliikit ovat dogma-sikojen suusta (+ heitä ihailevien narsisti-psykopaattien lässytyksenä) sitä mitä pitää uskoa? MIksi maailma uskoo tätä ääntä johtunee siitä, että raha vaihtui ns. arvonmittarista sikamittariksi ja sikamaisuudesta tuli uusi arvo. Sitäkun dogmaattiset eivät tajunneet koska eivät kyenneet seuraamaan olemisen ja tulemisen ja draaman vaiheita.
Missä kohtaan eeppisyys vaihtui draamaksi ja draama eeppisyydeksi. Missä kohtaan Beckett tulkittiin hulluksi ja missä kohtaan tulkitsijan piti pitää itseään hulluna. Eivät kyenneet ankkuroimaan ajatuksiaan niin, ettei jokaisesta uudesta tuulesta tai suunnasta aina tullut uusi totuus. Kuten Mummo sanoi Kemppisen blogissa: joidenkin ihmisten elämä on niin ilman kuvioiden kokonaishallintaa, että heille jokainen kirja on kuin uusi matto minkä päällä maailma näyttäytyy aina uudella formaatilla. Eihän se niinkään voi olla. Realismi pitää kyetä vetää mukana, online.
Realismi on sitä, että kehitys on tuotettu tuhansien tahtojen kautta armottomaksi sillisalaatiksi. Se taas johtuu siitä, etteivät kykene olemaan; olemaan huoletta ja elää elämänsä. Ovat pakotettuja tappamaan oma rauhanpuolustusta vastaan jotenkin sitä uskoa pönkittääkseen keskenään.
Tekevät pahaa olematta pahoja tai ovat pahoja siksi, etteivät näe, ettei saa ruveta tekemään elämää vaan elämä eletään. Sitä kait Becketkin tajusi: hulluuden, jota dogmaattiset takertaen jatkavat.
4/1/09 5:11 PM
Anonymous Timbuktun klaani said...
"Ellei sanoista synny ihmistä,
kuka on tämä
muukalainen rinnallani?
Kuka ottaa askelen,
siirtää varjon,
ja mitä on tämä valo ja nauru
ja monen elämän kaiku
muuta kuin ihmistä."
(Pentti Saaritsa)
Samuelista huolimati tai juuri Samuelista johtuen!
Ihmisten kyky ymmärtää yhtään mitään on kiinni siitä, mitä viimeksi on sanottu (kuten Knase-ankka Aku Ankassa, joka luki ja luki ja muisti aina vain sen mitä viimeiseksi oli lukenut ja otti maailman kaikki vastaukset siitä.
Se on metafoora meidän maailmastamme. Ihmiset ovat typeriä ja sokeita ja h-moilasina kun kertoo miten he itse aiheuttavat pahaa ja silti sitä sitten etsivät. Kuten Fritzlin naapuritkin: siveysoppi silmissään.
Niin ihmisestä tehdään roisto vaikka on uhri. Jokainen toope soittaa omalla kuvitelmallaan mm sosiaaliviranomaisille ja noitavaino alkaa ja sitä ei sitten voi mitenkään lopettaa ja kuulee kuten eilinen maailman toopein idiootti: isännöitsijä on saanut lähteä kaikista taloista; kait sekin jotain kertoo.
Sanoo tämä paskanpuhuja. Joka on sitä juuri levittänyt koska haki itse valtaa omassa taloyhtiössä potkimalla ensin isännöitsijän pois leikkimällä laupiasta samariittiä joihinkin muihin nähden. Ja sitten piti ylläpitää sitä oikeassa olemista ja puhua, puhua, puhua ja levittää sitä paskaa kunnes kaikki muutkin taloyhtiöt uskoivat, ja reppana hyvä ja luotettava isännöitsijä sai mennä.
Ja eilen sitten tämä virus itse aina äänessä sanomassa; kyllä se nyt jotain kertoo.
Kertoo, että puhuja itse on typerä kuin Knase itse. Jotenkin sairastunut omaan narsismiinsa kuten moni muu.
..
Joseph Friztlkin näytti naapureilta säädylliseltä mieheltä ja siksi myös lapset pysyivät ns. piilossa koska toinen vaara oli nuo typerät sadistit joiden elämä kiersi muita vahtien.
Piti odottaa niin monta vuotta ja synnyttää riittävän monta insestilasta, että alkoi saada toisenlaista huomiota; jos olisi tullut heti ulos olisivat vain joutuneet väärään valoon; saaneet siis yhteiskunnan paheksunnan ja sitä mitä minä olen saanut pian 12 vuotta todeta: lynkkauksen ja vääristyneen maailman kokonaisuudessaan ja ulos ei ole tulemista sillä uskottavuus on viety.
Kaikki vätykset siis pelaavat ensin omaa pelkoaan vaikka se näyttäytyy jälkeenpäin uskomattomalta; situaatiossa ihmisen pienikin murhe on yhtä suuri kuin toisen elämä. Voi voi, ryppy tulee johonkin pieneen asiaan ja sitä estetään ja sen takia toisten uskottavuus jää kellariin.
Hyvä tapaus tuo Fritzl vaikka itken sen menetetyn elämän minkä ymmärrän näillä lapsilla olleen. Miten monta sukupolvea sekin tulee heijastumaan?
Elämä menee sitten omalla tautologialla ja se mikä oli jonkun v-mäisen naapurin pieni hetken ilo heittää ilmaan oli toisten kokonaiset elämänkokoiset tappiot ja elämän surkastuminen.
Miksi nämä sadistit saavat kaiken huomion, miksi ei voi kukaan tajuta kun kuulee eettisiä ihmisiä, että he sitä myös ovat? Siksi, että ne jotka ovat tuollaisia pinta-liitäjiä ja vaarallisia legosotialaita saavat sitä kunnioitusta mitä eettinen ei ikinä saa.
Eettisyyttä siis kaivataan, luoja varjelkoon sitä, joka sitä ON.
Ihmisten kyky ymmärtää yhtään mitään on kiinni siitä, mitä viimeksi on sanottu (kuten Knase-ankka Aku Ankassa, joka luki ja luki ja muisti aina vain sen mitä viimeiseksi oli lukenut ja otti maailman kaikki vastaukset siitä.
Se on metafoora meidän maailmastamme. Ihmiset ovat typeriä ja sokeita ja h-moilasina kun kertoo miten he itse aiheuttavat pahaa ja silti sitä sitten etsivät. Kuten Fritzlin naapuritkin: siveysoppi silmissään.
Niin ihmisestä tehdään roisto vaikka on uhri. Jokainen toope soittaa omalla kuvitelmallaan mm sosiaaliviranomaisille ja noitavaino alkaa ja sitä ei sitten voi mitenkään lopettaa ja kuulee kuten eilinen maailman toopein idiootti: isännöitsijä on saanut lähteä kaikista taloista; kait sekin jotain kertoo.
Sanoo tämä paskanpuhuja. Joka on sitä juuri levittänyt koska haki itse valtaa omassa taloyhtiössä potkimalla ensin isännöitsijän pois leikkimällä laupiasta samariittiä joihinkin muihin nähden. Ja sitten piti ylläpitää sitä oikeassa olemista ja puhua, puhua, puhua ja levittää sitä paskaa kunnes kaikki muutkin taloyhtiöt uskoivat, ja reppana hyvä ja luotettava isännöitsijä sai mennä.
Ja eilen sitten tämä virus itse aina äänessä sanomassa; kyllä se nyt jotain kertoo.
Kertoo, että puhuja itse on typerä kuin Knase itse. Jotenkin sairastunut omaan narsismiinsa kuten moni muu.
..
Joseph Friztlkin näytti naapureilta säädylliseltä mieheltä ja siksi myös lapset pysyivät ns. piilossa koska toinen vaara oli nuo typerät sadistit joiden elämä kiersi muita vahtien.
Piti odottaa niin monta vuotta ja synnyttää riittävän monta insestilasta, että alkoi saada toisenlaista huomiota; jos olisi tullut heti ulos olisivat vain joutuneet väärään valoon; saaneet siis yhteiskunnan paheksunnan ja sitä mitä minä olen saanut pian 12 vuotta todeta: lynkkauksen ja vääristyneen maailman kokonaisuudessaan ja ulos ei ole tulemista sillä uskottavuus on viety.
Kaikki vätykset siis pelaavat ensin omaa pelkoaan vaikka se näyttäytyy jälkeenpäin uskomattomalta; situaatiossa ihmisen pienikin murhe on yhtä suuri kuin toisen elämä. Voi voi, ryppy tulee johonkin pieneen asiaan ja sitä estetään ja sen takia toisten uskottavuus jää kellariin.
Hyvä tapaus tuo Fritzl vaikka itken sen menetetyn elämän minkä ymmärrän näillä lapsilla olleen. Miten monta sukupolvea sekin tulee heijastumaan?
Elämä menee sitten omalla tautologialla ja se mikä oli jonkun v-mäisen naapurin pieni hetken ilo heittää ilmaan oli toisten kokonaiset elämänkokoiset tappiot ja elämän surkastuminen.
Miksi nämä sadistit saavat kaiken huomion, miksi ei voi kukaan tajuta kun kuulee eettisiä ihmisiä, että he sitä myös ovat? Siksi, että ne jotka ovat tuollaisia pinta-liitäjiä ja vaarallisia legosotialaita saavat sitä kunnioitusta mitä eettinen ei ikinä saa.
Eettisyyttä siis kaivataan, luoja varjelkoon sitä, joka sitä ON.
Miehille kauhea trauma kun nätti tyttö jonka naimisiin ottivat on eräänä kauniina päivänä aikuinen nainen.
Hyi hitto sanoisi joku Hän. Hyi saatana.
Hyi itsellenne kakaramiehet. Hyi helvettiä teidän kanssanne ja hyi niille äideille, jotka tekevät karhunpalveluja yhteiskunnalle kasvattamalla pojista pieniä paska-sotilaita. Siinä on sitten kamppailua ja tämä paskasotilas-tyyppi näyttäytyy niin södenä, että jopa psykologia ja kasvatustiede luulee (!), että siinä on oikea äiti kasvattamaan.
Kun ei ole. Juuri toisinpäin: sellaiset äidit eivät saisi kasvattaa jos haluamme paremman yhteiskunnan.
Mutta tämän kun sanoo saa turpiin ja minä olen saanut tuomion, että olen siksi huono pedagogi. Kun tajuaa miksi yhteiskunta vääntyy on siis huono: kun tajuaa miten lälläripojat viihdyttävät naapurin rouvia on siis hyvä?
Post a Comment
<< Home