Talking is mental walking
Charlie Chaplin pelkäsi koko elämänsä koska kukaan ei viitsinyt ymmärtää, oli helpompaa nauraa. Kyse on vakavasta asiasta, missä tekniikka pakottaa kulttuurit nöyrtymään johonkin joka ei ole ihmisyydelle milloinkaan oikein. Zizek on minusta ottanut mallia? Ehkä hänet on ns. luotu? Ehkä ei ollut Zizekiä ennenkuin minä aloitin? Kuten Naomi Kleinkin - ovat piilaakson tuotteita koska me tuotamme ja he rahastavat? * aito ei kopioi ketään *
7 Comments:
en lukenut
Britit (kaksinaismoraalinsa kanssa tai kuolleen seksuaalisuutensa kanssa) nauravat ihmisille, joilla toimii molemmat nupit. Kun Britit möivät identiteettinsä saivat maailman kunnioituksen mutta mitä se heille oikeasti maksoi? Hyvä on heidän nauraa Suomalaisille sillä oikeasti he ovat kateellisia meidän
autenttisuudellemme mutta sitä eivät aio tunnustaa. Pitävät vain nyrkit taskussa ja irstaat huumorinsa. Onhan se kiva muille nauraa, mutta Skrattar Bäst som Skrattar sist kun kukaan ei pian usko mitään mitä Britit sanovat sillä ontto on ontto. Jos ei ole eloa ei ole enää tietoakaan. Siihen ei peruukit ja puuterit sitten enää auta.
Annetaan heidän nauraa: he yrittävät naurunsa kautta pelastaa jotain joka meni jo.
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.
Sen heidän pitäisi jo tietää (oppia).
maria kallaksen laulu tuohon slovakipojan hotelliskoolaukseen sopii hyvin
minä tykkään briteistä kunenoleliikaa joutunut tekemisiin
Britit ovat kohteliaita ja nokkelia. Mutta eivät ole oikeassa silti. Ovat vain itseriittoisia ja se on yleensä sellainen piirre, joka vetoaa heikompiin.
Eivät he minuakaan häiritse: on ihan kiva kuulla olevansa "love" ja "dear" mutta näissä soinnuissa on vaara, että samalla uskoo, että hän jotenkin olisi myötämielinen. Kun ei tarvitse olla. Vastaa japanilaisten kumartelua. Eivät sen ystävällisempiä ole mutta hyvin kasvatettu maneerien osalta on aina kivaa. Mutta minä kapinoin sitä (ja pidän passioni vatsassa vatsahaavan uhatessakin), ettei enää osata erottaa älyä teennäisestä ulkoaopitusta showsta. Kaikki on samaa vaan kuuntelijoille. Minä en ole ikinä edes päässyt työelämään vaikuttamaan koska EPÄILYT siitä, olinko nyt rittävän sitä tai riittävän tätä piti minut kokonaan poissa. Sitten lähtivät kukin sepitäämään millä vaan. Ihan millä vaan kunhan eivät tarvinneet poiketa porukasta. Jos oli siis kiusattu se oli heille tärkeintä että saatiin jatkumaan: totuudesta viis. Minua ei siis saanut hyväksyä mitenkään ja näin työelämässä on kaikenlaista löysää, tyhmää ja valheellista sellaisilla paikoilla missä minun olisi pitänyt saada olla.
Ja kaiken kukkuraksi minun oma aviomies, minun omat ns. bestikset jne lähti heittämään vettä kiukaille ja edesauttoivat traumaa suurentumaan. Ja edelleen istun mölyt mahassa ja yritän olla rauhallinen. Kun täytän 60 enkä ole päässyt työelämään minun mies sanoo, että huokaus, huokaus kun sitä on jo 60. Mutta minä muistutan häntä että tämä alkoi kun olin 40.
Pyrkimyksistäni huolimatta en pääse työelämään ja totuus on nyt se, etten enää välitäkään. Haistan pitkät p:t pian kaikelle. Elämä on niin surkea teatteri eikä siitä löydy yhtään ihmistä jolla olisi kapasiteettia nähdä tuon kaakatuksen yli tai ohi. Pahimmat ovat ne parasvuot jotka aiheuttavat tämänlaiset ongelmat ja heidän perään tulee nämä sopulit, joille nokkeluus asuu kielenkärjessä kuten englantilaisillakin, mutta jossa ei ole mitään totta. Nostavat vain omia osakkeita, sen he osaavat.
Mutta siitä ei tule kellekään toiselle tai kansalle mitään hyötyä. Pysäyttävät vain tärkeitä prosesseja siinä kun itse saavat sulan hattuunsa (toisen ihmisen kustannuksella vielä ja toisen tietotaidolla vielä).
Näitä idiootteja on paljon.
itseriittoisuus ei vetoa vahvoihin? tykkäätkös suomalaisista?
tänään isoäiti oli hyvin mairea eräälle ystävälleen, mutta sejohtui siitä ettei toinen aikonutkaan tehdä niin kuin hän halusi
mitä sinä teit väärin
Se avautui fallisesti, ja unen ja valveen väliin syntyi rako, josta sielu puikahti sisään
Post a Comment
<< Home