Fråga om frågandet

http://kellari.org/other/vonkaamisen_perusteet/

Vad säger Wittgenstein om frågandet? Att fråga är
att ha halva svaret klart: jo eller nej. Men om frågorna
i sig är fel är det ingen som får säga och om alla får
fel frågor blir till slut allt fel. Man leder med frågor
mera än att inte fråga.

Tysklands sinne för ordning har ordnat upp allt så,
att även musikens noter är ordnade så, att alla
linjer är på ett ställe, alla toner som hör till c är
för sig, alla toner som hör till d är för sig o.s.v.
och så har man "ordnat" upp allt så att allt är i
prydliga små högar och ingen "roddar" med att
kasta om alla de små krumelurerna om och om.

I Tyskland ordnar man människor först i längd-
ordning, sedan i hudfärg och sedan ordnar man alla
som säger pip i ett eget hörn för sig. Då får man
långa, ljusa och icke-pipsägande för sig och dem
har man lärt sig använda. De övriga motas bort i
någon knut så att de får lära sig att bli långa, ljusa
och att inte säga pip. Dessa som inte lär sig eller
har blivit lärda är det ju sedan lite synd om. Dem
kan man alltid sedan säga att de kan ju alltid bli
inom yrkeskola någonting så att det vackra och
ståtliga med hög röst får vara tysta och över de
andra som vågar säga pip eller har fötts med en
losers ansiktsfärg eller är så där löjligt korta.

Fråga om frågandet när kategorierna börjar leda
världen och alla former av ordning till slut tar över
- vi blir såsom i Nordkorea där de traskar i raka
linjer ORDENTLIGT MINSANN.

Mammutinkaataja

Naiset ovat sekä mammutinkaatajia että rauhaa rakastavia
pasifisteja. Molempia, mutta naiseuteen kuuluu synnytys
eli myös ideoiden synnytys. Nainen on siksi hautomo. Koska
kaikki yliopistot ovat hautomoja, yliopisto on siis nainen.

Koska yliopisto on nainen sillä pitää olla naisen hahmo:
rakkautta rakastava mutta lapsiaan opastava. Naisen pitää
haluta hyvää (eli ei tuomita käytävillä ihmisiä kaikenlaisista
kuulopuheista) ja ohjata hyvää. Jos hyvää ohjataan roskikseen
pahat saavat enemmän jalansijaa markkinoilla. Sitä yliopistot
eivät saa tehdä. Yliopistojen tulee kyetä ajattelemaan rationaalisesti
eikä kuten jotkut maat militaristisesti ja siksi indoktrinoituen.
Tämä on liian helppoa jos ei ole reflektiivinen ja itsekriittinen.

Molemmilla, sekä miehellä että naisella pitää olla rationaalinen
ajattelu korkealla, vain sen avulla synnyttävät oikeita beibejä
ja eläviä beibejä, joita Sokrates sitten kätilönä hoitaa ja
tsiikaa ovatko kuolleita tai ei. Sokrates ei yksin synnytä mitään
mutta auttaa pitämään jengin kapealla tiellä sillä money-makes-
my-world-around värittää aivokopan kateelliseksi ja siksi
sairaaksi. Rakkaus on ensisijaisesti antamista jos et tiedä. Jos
ei osaa antaa siis pyytämättä takaisin mitään ei osaa rakastaa.
Kun tämän kikan oppii ja kykenee antamaan aivojen looginen
ajattelu kehittyy ja kirkastuu. Sitä se Sokrateskin yritti sanoa,
eli ei halunnut ohjata ihmisiä ojaan sen takia, että itse saisi olla
Sokrates. Hän ei siihen pyrkinyt ikinä. Tämän päivän omasta-
mielestä-melkein-sokrates-tyypit sen sijaan odottavat mitaleja
kuten Hitlerin aikaiset perheenisät jotka tekivät ilmaista työtä
ja heitä oli 80.000 (!). Kuvittele miten ihmisen pää on vedätettä-
vissä jos on tarve olla Sokrates. Piru vie - puhu narsismista sitten
kun narsismista varoittavat ovat itse sitä.

Naiset siis saavat tehdä töitä kodin ulkopuolella, voivat olla
mukana urosten
kanssa sotimassa mutta heidän pitää ottaa sodassa oikeuden-
mukainen rooli eli jos sotivat, eivät saa lisätä maailman
tuskaa.
Jos sodassa on mukana pitää olla niissä alueissa missä
oikeasti
on oikeutettua että on nais-mammutinkaataja sillä
nainen kykenee
omalla viekkaudellaan potkimaan mammutin
perseeseen siten,
ettei sitä tarvitse edes ampua vaan mammutti kuolee
yksinkertaisesti
hämmästyksestä tai häpeästä, että on mammutiksi edes
ryhtynyt.
Ollilakin tajusi, että nainen on tosi kova juttu bisniksessä,
mutta pitää
osata ajatella minkälainen nainen ja millä lailla.
Silti en ole ihan
varma menisinkö edes Ollilan pestiin vaikka huolisi.
Olen joskus
epävarma siitä, onko hän renki jollekin jolle Sokrateen olemus on
ottanut aivokopan haltuunsa: kenelle siis Ollila tekee töitä?

Kenelle?

En oikein ole varma sillä perinteisesti nämä
öljykuninkaat ovat
olleet pimahtaneita narsismissaan ja sen takia myös
Ollila on sitä?
Samalla en haluaisi sitä uskoa, kuka kertoisi onko
Ollila lintu vai
Kala, viekö hän meidän keskiluokan entistä sekavampaan
olotilaan
vai viekö hän sitä terveempään (lääketeollisuus ei ole
vastaus).

Naisten mukanaolo yhteiskunnassa ei siis tarkoita sitä,
että naisten
tulisi olla hoivaajana pelkästään (vaikka se on ainakin hyvä
rooli sillä
hoivaaja ei voi tappaa ellei nyt sitten tapa rohdoilla...hmm)
vaan
myös sotilaana/yrityksen aktiivisena voimavarana.
Tärkeää olisi vaan,
että tajutaan milloin sotiminen jää ikäänkuin "vaihteeksi päälle"
(kuten jotkut vainoharhaiset maat Aasiassa) ja
tämä sotilaallisuus iskostuu aivokuoreen
eikä siis enää erota mikä on maailman sodan ulkopuolella.

Ihminen on sitä missä hän elää: kuin kala vedessä.
Ihminen joka on aina elännyt
metsässä kuten aborgiinit eivät halua sieltä pois ja sama
koskee niitä
riitaisia alueita missä on aina riidelty:
se on mennyt geeneihin ja niiden
vetämänä ryhmä jatkaa sotimista.
Ei auta edes puhua heille, pitäisi pakottaa mutta
pakotus pitää olla lempeä, kuten vain nainen sen tietää.
Samalla voisimme kysyä,
miksi pitää pakottaa ellei ole aivan varma, että se on kaikkien etu.
Aborgiinit
voivat olla ehkä ainoa kansa joka jää eloon kun
länsimaat ovat pamauttaneet
kaiken muun taivaalle? Jumala siis tajusi, että on hyvä
jemmata yksi kansa jonnekin
ja niitten aika tulee siksi meidän jälkeen kun meidän
sotilaat olivat liian innokkaita?

.....
lerpsahdus ja sensemmoista ongelmaa..
--------------------------------------------

Notkahdus ei ole ongelma vaan pikemminkin pelko.
Kiitos sympatiasta
sillä tuo oli sympaattista ja yritys empaattisuuteen.
Ongelma ei siis ole
fysiologinen vaan täysin emotionaalinen koska on
olemassa kaikenlaisia
High-tyyppejä, joiden tarkoitus on kaataa tämä
mammutinkaataja - mutta
sitähän voivat yrittää. Kyllä ihmiselo on outoa;
kaikki pelaavat omaa
peliä ja jos minä sanon, että pitää pelata yhteispeliä niin minuun hyökätään.

Olen siis riista heti kun annan niskani. Pitää siis vaan hakata takaisin...
HAKKAA PÄÄLLE - HÄR KOMMER EN SUOMEN POIKA. ELLER TYTTÖ.

Allt som "ögat" ser är inte logiskt

http://www.iccp.net/

känner till om vad som hör till naturliga värmeböljor (=solens naturliga årtionden där
solfläckar värmer upp mera än normalt, men det är alltså en naturlig händelse, ingenting
som människan åstadkommit) och vad som inte är det och som är människans eget fel
så att säga. Låt inte bisnismän lura dig helt och hållet, de rider på det som dina ögon nu
ser, att det är varmt ute. Samtidigt finns det äkta förorening , i haven t.ex. Men luften
handlar om mycket störrre former än bara förorening, luftens situation handlar också om
solens solfläckar som vissa årtionden värmer mera än normalt och dessa inverkar mera
än föroreningen tillsammans, mycket mera.

Resten är politik: de som vill ha energikriget i sina händer har alla ett svar. Den ena
falangen vill öka möjligheten att knäcka europeisk industri vilket aldrig skall få ske, och
den andra vill knäcka innovationer för att det kostar, och det kan få ske - ifall dessa
industripampar inte kan förstå att satsa på framtiden synligt. Synligt betyder att göra
innovationer som har betydelse för framtiden och inte stampa på stället för det är också
en tillbakagång för Europa.

Grunda små företag vid sidan om som utvecklar i trenders anda och låt den stora processen
löpa utan att anstränga den. Förklara för intressenter och framförallt folk som jobbar inom
branschen varför, håll ut sedan när stormen går.

Hålla ut är en konst också, idioti gör ont, väldigt ont men skit i det.

Atomenergi kan utvecklas till andra former än det nu är. Låt tiden visa. Inga förhastade
slutsatser nu och ingen onödig belastning för framtidens barn. Tag skeden i vacker hand,
det händer ingenting. Lungt och vanligt, utan hysteri. Jag är den enda som får vara hysterisk
för jag har fått den rollen. Låt mig vara ironisk och sarkastisk - ni bara ritar upp och förklarar
för dombommar om och om. Låt inte det bli glömt, varje utelämnad chans grips av dem
som inte tänker bry sig hur många människor dör, för dem är det allt bara en hemsk lek.

Aktiivisuus on miehinen piirre

...mutta antropologisesti opetettu. Mieti sitä.
Lue zarahustrani. Ei voi tajuta ellei tajua koko
juttua: tämä dikotoominen ajattelu on siis
se juuri mistä kaikki kiikastaa. Ihan kaikki.

Ero tai täydellisyyden pyrkimys?

Eroaminen tai luopuminen on asia, johon totutaan jo lapsuudessa.

Tai pitäisi pikkuhiljaa tottua. On siis hyvä ymmärtää, ettei tarvitse olla
täydellinen eikä ole pahaksi oppia sitäkin, että muut menevät ohi. Tai että
äiti jättää sen ajan, että käy kaupassa tai kampaajalla. Kaikki pitää siis kokea,
myös negatiiviset ja epämiellyttävät asiat. Niistä "säästyminen" voi tulla
myös kalliiksi myöhemmässä elämässä, mutta tämä ei tarkoita, että separaatiota
saisi kokea välinpitämättömästi - sillä on edelleen tärkeä rooli, mutta ei dikotoomisesti
sekään.

Kehityspsykologian mukaan on tärkeää, että separaatio on mennyt oikein sillä
yksilö, jonka separaatio ei sisällä traumoja kykenee sitten kantamaan aikuisen
maailmaa kun ei tarvitse olla lapsi. Tarvitse olla: on siis muuten tarve olla
lapsi jos se ei suoda lapsena. Jos on tarve olla sitä mitä ei ole saanut
olla, on siis tarve käydä läpi separaatiokin (?): Tähän voi sitten olla, että avio-
liitto ja rakas siippa joutuu tämän koetukselle. Ja entäs jos molemmat
tätä eron kokemusta vielä samanaikaisestikin tarvitsisi? Väärin koettu ero
vanhemmista kostaantuu siis myöhemmin, onko näin?

Väärin tarkoittaa henkisesti, ei siis välttämättä sosiaaliseti. Voi siis olla
nuorenakin tarhassa tai puistossa jos äiti/isä kykenee luomaan oikeaa
suhdetta sen tarhassa olemisen rinnalle. Jos taas lapsi "heitetään parkkiin"
eli pelkästään pois silmistä, tämä tunne väärästä separaatiosta muistuttaa
itseään sitten vanhempana? Näinkö? Mietitään hetken.

Tämä on siis yksi skenario: Erotaan kun on sisäinen tunne
kypsymättömyydestä eli juuri sen takia. Kypsymättömyys tarkoittaa sitä, että
ei ole saanut kohdata myös negatiivisia kokemuksia jotta voisi kypsyä.

Jälkeenpäin, siis kun avioero on ohi, saattaa tuntua sitten kuitenkin melkein
turhalta: osch, miksi piti erota kun oli oikeastaan ihan jees liitto. Katuminen edustaa silti väärää pohdintaa: se eron antama kipu on edustanut
jotain syvempää tarvetta kuin se kiva liitto. Ei siis kannata katua koska jokin
muuhan, itseyteen liittyvää, meni paikoilleen siitä surusta.

Rakkaus on siksi usein vain koetuksella, joskushan se kestää näitä paskoja eron pakkoja.
Aika ei "minuus" edes tiedä itsekään kuka on, ja siksi yksilö toimii oikeasti vain vaistonvaraisesti, ja tässä suhteessa ihminen voi olla sekä nuori että vanha.

Selitysjutut ovat vain itsepetosta tai sitten eivät: tämä on täysin kiinni siitä,
tunteeko ihminen itsensäkään ns. tarpeittensa puolesta ja onko kasvanut oikeasti
täysi-ikäiseksi (voi olla 60-v. ja silti kypsymätön jos elämä on ollut pelkkää vaikeuksien välttelyä, hyvää kumartamista koko ajan...ei ole siis kohdannut ainoatakaan ongelmaa):

Pitää tietää kuka ITSE on ennenkuin voi mennä liittoon toisen kanssa
voisi sanoa.

Entäs jos nykyajan ihmiset jäävät tiettyyn infantiilisuusasteeseen,
ei separaatioongelmien takia vaan ehkä sen vastakohdasta oikeasti: Jos ei saa
ikinä tuntea surua lapsena tai minkäänlaista negatiivista tunnetta (Psykologian
suuntaus, ks. Fairbairn).

Silloin niittenkin tunteiden harjoittelu jää vasta myöhemmäksi elämää?

Hmm mietitään tätäkin.
Sekä separaatiolla tapahtumana että negatiivisten tunteiden harjoittelulla
tapahtumana on siis hyötyä kun ne tulevat oikeissa kohdissa elämää ja
vievät sopivan määrän energiaa tappamatta luottamusta tai uskoa.

On siis hyvä treenata negatiivisiakin tunteita sillä silloin ei tarvitse
ärsyyntyä sitten jokaisesta asiasta kun on aikuinen. Tämä on se juttu, dear.

Tätä voisi siis kutsua tunteiden kontrolliksi joka ei siis tarkoita sitä tunne-
kontrollia jota kirkko ohjaa: jossa autenttisuus on siis vaarassa! Nyt pitää
tajuta mitä tämä tunteiden kontrolli oikein on; se ei ole omien tunteiden
kieltämistä vaan se on omien tunteiden tuntemista. Sen jälkeen niitä voi kontrolloida
jos on riittävän kypsä. Epäkypsä ei siis kykene oikeaan kontrolliin, ja tämä on
tärkeä juttu koska ihan hyvät ihmiset, tosi hyvät ihmiset, mokaavat sitten näissä
tunnejutuissa sosiaalisessa yhteydessä vain sen takia, että heillä on ollut huono
lapsuus tai epäkypsä äiti. Mutta subjektiivisuuden lisäksi on toinenkin juttu:
Objektiivisuus ja sen ilmentymät:

Tunteiden kontrollin lisäksi kyse on siksi myös abstraktiokyvystä, kyvystä ajatella teoreettisesti (ja tässä yhteiskunta on muuttunut virtaviivaistetummaksi koko
ajan):

Jean Piaget kertoi vaiheista, joiden aikana separaatio tapahtuu ns. kypyys-
mielessä ja näitten aikana myös abstraktiokyky kasvaa. Lapsi, joka on saavuttanut
tietyn kypsyyden tason kykenee ymmärtämään mm. että lasi,
joka on pitkä ja kapea näyttää sisältävän enemmän vettä kuin se
viereinen lasi, joka siis sisältää yhtä paljon, mutta jonka leveys on
suurempi ja siksi lasin reunat eivät näytä täyttyvän yhtä paljon.

Lapsi yli 5 v. tajuaa, että molemmissa laseissa on yhtä paljon vettä ja se
mikä vaikuttaa on lasin muoto! Se siis vaikuttaa sisältöhavaintoon ja sen
tajuntaan. Tämä on äärettömän tärkeä pointti, älä tätä unohda sillä
tämä formaatti/substanssi on juuri näin muissakin yhteyksissä kun vuorenvarmasti
ollaan kaikenlaista mieltä, mutta kun kypsymätön 61-vuotiaskaan ei tajua, että
näkee väärin koska kypsyys on jäänyt johonkin sanoisiko 27-v. tasolle?
Jotkut abstraktiokyvyt vaativat kypsymistä koko elämän, pienin askelein.

Tämän voin tarkentaa akateemisesti myöhemmin: minä näen
muodot ja näen miten oletettavasti muutkin ne (väärin tai kaksiulotteisesti)
näkevät mutta tämä on vaikea tehtävä, eli todentaminen on hankalaa,
koska se vastaa sitä, kun pitäisi kertoa värisokeille ihmisille,
etteivät näe sinistä ja vihreää kuten minä. Miten kertoa väreistä muille, joiden
silmät eivät ole ikinä niitä nähneet? Värithän edustavat heille tuttuja,
ehkä harmaita alueita, ja ovat yhtä todellisia kuin siniset tai vihreet minulle,
ja vihastuvat kun joku tämmöinen
väittävä bitch tulee ja väittää....grrr voisitkos
olla vähän hiljaa, sanotaan minulle. Okay okay, päästä silti ulos - minä tukehdun
kun viisivuotiaat pitävät lukittuna kaapissa kun itse eivät näe sitä mitä
minä. Päästäkää ulos aikuisten luo. jonnekin missä on aikuisia, siis
abstraktiokykyisiä ihmisiä. Se (!) on nyt tarve - leikin varjolla.

Tämä on siis havainto, joka on siis myös tajuttava: ei siis riitä, että
näkee. Nyt ei enempää, mutta olisin halunnut kertoa miten
avioliitto toimii kun on vastakkainen tilanne: on siis erottu oikein
äidistä jne mutta kun kaikki on perfect: mitä sitten? Jääkö mitään
rakastettavaa enää ns. vaimolle/miehelle jos tuo toinen on
äitinsä 100% rakastama eikä mitään syvää psykologista tarvetta enää ole
mihinkään? Sellainen lapsi tai aikuinen näet helposti rupeaa
elämään omaa rekursiota tai itseyttä sisäänpäin, elämään
omaa maailmaa sisäänpäin eikä enää anna (eikä tarvitse myöskään).
Antamisella tarkoitan halua olla toiselle hyvä, jos se oma vastavuoroisuus
ei huomaa tätä ja empaattinen kyky on siksi poissa tai unohtunut? Mieti sitä.

Avioliitosta tulee ystävyysavioliitto sillä täydellinen on täydellinen eikä siihen
enää toista puoliskoa tarvita muutakuin esteettisesti; täydentämään noin
niinkuin valokuvan tyyliä.
Täydentämään silittämistä, ruoanlaittoa ja
pyykinpesua mutta ei lainkaan tarvetta miettiä ja pohtia,
ei suudella, ei halata, ei rakastella muutakuin
fysioloigsesti jne jne: täydellinen ei enää a n n a eikä p y y d ä ,
ei keskustele eikä häiritse: täydellinen
on saavuttanut oman täydellisen pisteensä joka
ulospäin näyttäytyy tosi upeana: mutta entäs siippa?
Siippa on siinä niin kuten henkilökunta oli maalaistaloissa
ennen. Saa kiitosta ja olla salongissa
mutta ei saa kunnioitusta sillä tämä täydellinen rakastaa
äitiään ja itseään: ei ole tarvetta enää ulkopuoliselle suhteelle
myöskään avioliittoa siis.

Tästä ei paljon välitetä, on ikäänkuin hienompaa olla tämä täydellinen
vaikka samallahan tämä henkilö vain vangitsee toisen osapuolen liitossa,
eikä halua antaa vaikka ei otakaan. On siis itsekkäästi täydellinen ja kykenee
olemaan upea koko ajan, ei itke, ei naura, ei kaipaa eikä runoile.
On vaan koko ajan, se oma itseys on siis niin
kova juttu, että se on ihan sellaisenaan riittävä. Saa ollakin, se
on siis oikea päätepysäkki mutta ei saa tuomita
sitä joka jää vaille.

Se on vankilatila jossa on mahdollisuus
elää mutta ei luo yhteenkuuluvuudentunetta! Ei luo sitä
naurua, sitä iloa, sitä yhteiseloa eikä sitä
rakkautta mikä pitäisi olla jokaisessa oikeassa suhteessa
vaikka niitten kierrokset ovat vanhemmiten
hitaammin toistuvia. Nuorena siis tapahtuu koko ajan,
ja vanhemmiten harvemmin mutta aidossa
anna/ota -suhteessa on silti olemassa tämä halu pitää toista hyvänä.
Jos se puuttuu se ei ole sen vika
joka kaipaa läheisyyttä vaan sen, jolla ei ollut enää tarvetta koska
äiti rakasti ikäänkuin kaiken pois.
Otti ja huolehti kuten curling-äidit mutta samalla kasvatten.

Täydellisyys on siis huono tila kun on
kyse parisuhteesta, ellei molemmat ole samanlaisia?

Pelko pois!

Hamstrarna har övertagit västvärlden?
-----------------------------------------------
http://www.arkitekt.se/s17203

Ett pris för att våga kritisera är alltid mera än ett pris för att bara vara "bra" ,
för följandet kräver endast öga, inte mod medan kritiskt tänkande
behöver båda två. Man skall veta det som anses rätt och det som är rätt. Men jävla den som vågar gå och debattera, nerhackad av en kör av hamstrar.....den risken får man alltså ta.

Den som dessutom är så modig (trots att den hackas ner av
triviala konkurrenter) kan hoppelunda någon gång få sin röst hörd, också av dem
som ber andra lyssna men som själv saknar en hel uppsättning hörselnerver
för att verkligen själv veta vad lyssnandet skall gå ut på. Att lyssna är att ha
förmågan att placera in det sagda i en rätt ram, men om ramarna fattas blir
allt såsom man talar till barn: de säger att de inte förstår. Men vuxna säger
inte längre att de inte förstår, vips för att de blivit äldre så anser man att
alla skall kunna förstå. Men när de jävlarna inte förstod i skolan, hur skall
de sedan ha ramar att placera in sagda meningar i rätta betydelseramar:
de kan inte. De kan inte, det fantastiska är att de som lär sig utantills och
pluggar fakta såsom hamstern käkar frön, kan inte tänka mera än en hamster
i alla fall. Men vår västvärld leds av hamstrar: små, pigga, vakna om natten
och ivrigt samlande små hamstrar.

Var är människornas värld? Var? Läs Halla-Aho: http://www.halla-aho.com/scripta/pelko_pois.html

Gud är en benämning

Liten egen trosföreställning och inriktning:

http://goto.glocalnet.net/livsfilosofi/gud_egentligen.htm

och jag tycker att man skall se Gud som en beskrivning
eller ett övre namn på den totala transcendens som finns
i den totala världen, för allt är ett. Livet är ett men går mot
högre förståelse, och högre betyder högre i termer av
abstraktion: perspektiv och världsbild. Såsom grodyngel
sitter samman sitter mänskligheten samman men de nya
individerna lösgör sig och simmar själv. Samma gäller
insekter och deras omvandling från puppa till fjäril.

Utbildning skall inte vara taktiskt jag-mot-er eller du-
mot-mig utan det skall föra livet vidare. De som motverkar
den utvecklingen dödar alla möjligheter för det eviga livet
som också berör deras avlidna kära. Därför är det inte egalt
hur vi lever; om vi bränner upp allt för att någon galen tilläts
göra det är priset en evig omöjlighet för att gå vidare. Du
lever när du dött, men det betyder inte kroppen utan själen.
Egentligen dör man inte alls men deltar inte med medvetenhet
som hör ihop med objekten som blir tänkta i tänkandet utan
är utanför den händelsen såsom människan är utanför blomman
som blommar eller fisken som simmar. Man ser men kan inte
ingripa i hur blomman tänker blomma, bara låta den göra det.

Livet efter döden (i termer av biologi) är livet i evighet som
betyder exakt det som orden säger: i ett och samma som nu
för att vi tolkar världen nu i termer av tid/rum men tiden
är feltolkad för att den hör ihop med hastighet och optiska
händelser. Tiden är någonting verkligt enligt Bergson. Börja
där och förena med Descartes förståelse för en tredje faktor.

Hatt är till huvudet såsom handske är....

Lee Marvin är för vilda västern såsom Paavo Lipponen är för ...(fyll in)


John Wayne är för filmen såsom Panu Rajala är för..... (fyll in)


En Galen Ko är för naturvetenskapen såsom Chris är för ... (fyll in).

Argbigga

Bitch alltså. Gullig men arg, lurvig men snäll
- bara arg eller ibland jävligt arg. Fan ta katter....som skjuter oss vovvar. Hunden är
människans bästa vän, katten är en jägare. Låt bli alltså om du är katt! Fånga dina råttor och möss, men låt oss vänliga skälla och prutta hämningslöst, det är vårt liv! Prutt igen
om ingen förstår. Var är vetenskapligheten, va? Allt är ju marknadsundersökning, inte någon vetenskaplighet alls, då kan man ligga här och fisa lika bra eller bilda ett nytt företag som GÖR FORSKNING och inte marknadsundersökning som ger more-of-the-same. Vem fan gynnas av det annat än elaka katter, men då hade de förbigått enstaka blandrasers inverkan...vofffff

Shakespeare http://sv.wikipedia.org/wiki/S%C3%A5_tuktas_en_argbigga
Han visste hur sådant skall föreställas och visas; tag lärdom!

Talking is mental walking

Homo Garrulus två blogsidor: Talking is mental walking, d.v.s.
Homo Garrulus egen känslosida, och Zarahustra som skall
bli en sida för spörsmål om etik: ljus och skuggor och varför
ljuset bränner utan skugga och skuggorna syns endast i
skenet av ljuset. (kinesisk visdom)


Homo Garrulus egen känslobrunn (den här bloggen) har en annan toning än Zarahustra:
Zarahustra betyder stridsrop (zarahustrum plurale) och skall hänsyfta till de
former som gör att godhet finns för att det finns ondska och tvärtom:

”Det finns godhet och det finns ondska och utan godhet ingen ondska alls.
Överallt i världen rasar små och stora krig och dessa krig fördömer vi och vi
eser till dessa krig för att hjälpa offren precis som vi reser till ”primitiva” kulturer
för att omvända dem med vår arroganta religion… Den som aldrig varit sjuk vet
inte hur det är att vara frisk"

http://www.blaskan.nu/blaskan/Nummer38/Stefan_Hammaren/skriftsstridsropet_horsammar_whilde.html

Zarahustra har därför inriktning på att ge bilder och
former (inte akademiska utläggningar) på sådana fenomen
som hör till etiska former och utläggningar. Form betyder ide.
-----

Homo Garrulus betyder småprataren, och HG vill förklara hur gåenden är också
mentala; när man går kommer man fram. Utan att gå med små steg kommer
man inte fram. Chaplin var en figur som varnade för kapitalism
men förstod den samtidigt. Chaplin skrattar heller inte, han småler förläget. Han
var ändå inte dum, inte osäker och inte enfaldig. Han var tänkande och såg mera
än t.ex. den traditionella konsten eller traditionella vetenskapen: han såg igenom.
Att se mera betyder att ha fler tappar i den inre föreställningsvärlden, mera sådana
synegenskaper (läs stavar och tappar) som kan översätta t.ex. magnetisk/ultra-
violett frekvens till kunskap. Här är jag ute och cyklar, men det känns roligt att
säga så här.

Genom att endast omtugga akademiska (torra) utläggningar händer ingenting
annat än att makten upprätthåller sin gemenskap genom att bedyra
de formella symbolernas innebörd: bokstavens estetik. Eftersom samhället övergår
i allt mera kaos och svåra trender där barn och skola samt hälsovård och
åldringar lider - kan man inte sitta och omtugga för då kryper trenderna över. Enda
chansen är att förstå att reagera: men om man inte får ge idéer, finns ingen chans
att förstå var det "onda" sitter i förhållande till det "goda" och gamla ingrodda
föreställningar kan vara lika fel som de kan vara rätt.

Båda bloggarna handlar därför om etik: zarahustra
handlar om striden mellan gott och ont medan HG endast
tillfredställer den autentiska, fria och kreativa tanken och
dess vilja att komma fram. Varsågod.

Södergrans bästa aforismer

http://runeberg.org/brokiakt/