Rakkaus on siksi punainen

http://sv.wikipedia.org/wiki/Periodiska_systemet

Ollut jo kolmatta päivää...

lmoitettu:
27.03.2008 klo 09:50

Aihe:
Suomi24

Palvelu:
Suomi24

Lisätiedot:
Suomi24:n palveluissa on edelleen teknisiä ongelmia. Suomi24 Keskustelut, Sähköposti ja sisäänkirjautuminen eivät toimi ollenkaan. Myös muissa palveluissa on katkoksia tai ne toimivat erittäin hitaasti.

Kuvien hyväksyminen Suomi24 Treffeihin ja Galleriaan ei tällä hetkellä myöskään toimi, joten uusia kuvia ei kannata ladata.

Vikoja korjataan parhaillaan. Tiedotamme heti, kun tiedämme korjausten aikataulusta lisää. Pahoittelemme tilanteesta aiheutunutta häiriötä.

Arvioitu aika vian korjaamiselle:
Mahdollisimman pian

Ilmoituksen tekijä:
Suomi24:n Ylläpito

realzara@gmail.com

No, onneksi tunne loppui. Nyt se on LOppu.

Soon siin ja moon nainen. Soon sit siin. Typerämpää aikaa silti hakea saa mutta kait sillä oli joku tarkoitus muille vaikka ei minulle : näin on ja minä sen tiesin mutta totuuden mukaan olin silti tosissani koska en osaa sitä mitä opetan. Sepä se.


Pallokala (myrkyllinen):


Goodbye.
Arrivederci
αντίο
Auf Wiedersehen
au revoir
vaarwel


No more fishing for me. Kalat jääkööt sumppuun. Siellähän viihtyvät.



http://www.howtospeakhip.com/

listen honey, and youre OUUUUUUT out - yr not hip anymore

- I don't diggaa sua enää
- zzzz

jne soundi puuttuu vaikka kaivoin sinua WRONG WRONG WRONG
OPI JOSKUS JOTAIN JOSTAIN ÄLÄKÄ VAAN PUOLUSTA SITÄ VANHAA NAPAASI

iPod

Hei Ike, lataax vähän Chomskya mulleki ku mä sain
tuolta Big Applesta ihan oman Shufflen (Riordino). Riordino tarkoittaa
uudelleen tilaamista: http://en.wiktionary.org/wiki/riordino

Chomskyn viisi filtteriä on hyvä tuntea.

Ensimmäinen on omistus ja toinen kassavirta eli siis mainonta. Kolmas on tietolähteet suurteollisuuden ja valtionhallinnon sisällä. Neljäs filtteri on painostusryhmät, jotka media on pakko ottaa huomioon – sellaiset kuin kirkko tai naisliike. Viides on median konsensus eli sen edustajien oma vallitseva, valistunut mielipide.

A life with an Idiot

http://www.youtube.com/watch?v=YNKLoEQZ5zY&feature=related

Striden mellan grodor och möss

"Every poet has his Zoilus"
Βατραχομυομαχία

-z-







Glad Påsk -

Grattis jättemycket

Kaksi domainia

Merkitys ja Tarkoitus

josta toinen menee horisontaalisesti ja toinen vertikaalisesti.
Tämän ymmärsi mm Gauss. Sitä mitä hän ei ymmärtänyt oli se,
että ruvettiin rekrytoimaan ja toimimaan vain merkitysten mukaan,
ei tarkoitusten tai totuuden mukaan. Se jäi ikäänkuin ulkopuolelle,
mutta ihmiselle se ei ole toisarvoista vaikka se on sitä elukoille kenties.

Neljä tonnia ja lounari päälle...tnx tai rupean ompelemaan

Homo Garrulus sanoi...

Minä olen halunnut vaikuttaa opettajien koulutukseen asennepuolella. Se on ollut päämääräni jo 10 vuotta mutta nykyään alan jo uskoa, ettei sellaista Suomi tarvitsekaan. Täällä ollaan jo niin totaalisen täynnä olemassaolevaa systeemiä, ettei kukaan halua enää kehittää (sanan oikeassa merkityksessä) uusia näkökulmia, uusilla perspektiiveillä. Ei edes ymmärretä miksi sellaista pitäisi. Ei osata kuunnella mutta muita pyydetään kuuntelemaan...jne jne toivotonta.

Silti se on aina ollut "missioni".

7.3.08

heikki rönkkö sanoi...

Voin nähdä silmissäni nähneeni HG:n vastauksen mummon kysymykseen mutta kuitenkaan se ei näy täällä!

Maalaisjärkeni ei ole unohtanut sitä julkaista, vaan jokin tekninen syy on takana, ehkä valtion asettama lapsipornosuodatin?

8.3.08

Homo Garrulus sanoi...

No niin Heikki, sieltähän se tuli. Kävikö se jossain luettavana vai piditkö karanteenissa? Miten nämä bloggivastaukset oikein toimivat? MInulle sanoi muuan internet-asiantuntija joka on ollut mukana rakentamassa ihan alusta saakka alustoja ja hierarkioita, että tämä avoin internetluukku on viimeinen "falskaava" osuus, ennenkuin saavat avoimen keskustelun myös ns. kontrolloitua.

Näin meitä viedään kuin pässit narussa, indoktrinointi on paksumpaa kuin uskoisi ja syy on siinä, että ihminen pitää olla kokenut, jotta voisi jotain tietää. Sen takia Gunter Grass oli niin hyvä kirjailija ja kriitikko koska hän oli ehtinyt olla hieman ensin natsien leirissä, jotta voisi sen oikeasti tajuta. Tämän takia oli aivan ihmeellistä, että häntä häpäistiin Nobelin palkinnon takaisinottamisella; maailman on pakko antaa ihmisten kokea jotta havahtuminen voisi avautua. Mutta nykyään pyydetäään kävelemään kirjastossa vain Hylly A:n ja Hylly H:n välillä ettei vaan vahingossa suututa ketään ja sen takia meidän historioitsijat ja filosofit oppivat hyllyt: ei kirjojen tuomaa sisältöä. Jos siis kokematon (sanan oikeassa merkityksessä) lukee toisten arvomaailmaa se ympätään siihen omaan persoonaan eikä kokeneen persoonaan.

Vain kokenut persoona voi siis vastaanottaa teoriaa, ja tämä on ihan sitä koulukirjojen ABC:tasoa jota ei osata tulkita mistä kaikki Locke, Hume ja muut kunnon filosofit jauhaavat nuo 80.000 sivua mistä Kemppinen kirjoittaa. On liian yksinkertaista ymmärtää ja sen takia luodaan systeemi, jossa ymmärrys on jokin sisäänleivottu uskomus. Se rupeaa sitten elämään ja näin on sokeus saatu aikaan mistä Saramago hyvin kirjoitti. Mutta eivät ihmiset edes sitä ymmärrä koska eivät näe omaa sokeuttaan.

Elämä on siksi aina nurinkurinen: on pakko olla katuva roisto, jotta voisi olla hyvä poliisi mutta mistä sitä tietää, onko katuva poliisi katuva vai pelkästään roisto joka haluaa tulla poliisiviranomaisten leiriin päästäkseen askeleen edelle omissa roistopuuhissa?

Katuminen ja nöyrtyminen on saatava palkitsevammaksi kuin mitä se on nyt. Mutta siinä on uusi este, joka noudattaa tuota edellistä: roiston aivot ovat jo orientoituneet huijaukseen eikä valmennukseen: hänen oma häpeä (=este omissa aivoissa) ei suo hänelle sitä nöyryttävää tilaa, mistä samalla olisi kyse. On siis pakko kestää kiusatuksi tulemista sen lisäksi, että aikoo antaa helpot tienestit pois. Jo rupeaa olemaan suuret vaatimukset. Moneltakaan ei tule onnistumaan sillä myös aivojen uudelleen kohdistaminen on raskas ja vaativa prosessi ja välivaihe (milloin kompassia rukataan) on tila missä sairaus on suurempi mahdollisuus kuin eheäksi palautuminen.

Tämänlaiset aivojumpat eivät ole suositeltavia. Kun minä tein nämä minun ympäristöni rupesi mieltämään minut sairaaksi vaikka olin selvästi heitäkin kirkkaampi mielipiteissäni. Mutta nyt heidän olotila (relaatiossa minuun) rupesi näyttämään sairaalta ja aiheutin jossain määrin pahaa mieltä minua tulkanneille. Heidän sairaus nousi eli heidänkin oli pakko rukata omia kompassineuloja.
Näin dominoefektillä mennään.

Mutta maalaisjärjellä on vielä suuret kannattajat Suomessa, joten meidän ns. kompassineulan muutos ei tule maksamaan ihan niin paljon kun mm Englannilla ja Ranskalla. Saksasta en osaa sanoa, mutta heille on tyypillistä pysyä koossa eikä joutua kaaokseen vaikka urputtavat. Samalla sellainen kylmä järjestäytyneisyys on sitä mistä kirjoitat: ovat aina ylivaltana suuruutensa takia ja kyvystä ylläpitää järjestystä kun muut ovat hysteerisiä.

Oppimisen kannalta tämä ikuinen järjestäminen on samalla luovuuden menetys mutta vastakkaisilla metodeilla jos vertaa Englannin kykyä hiljentää porukkansa esiintymällä kohteliaasti ja hyökkäämällä selän takana. Saksa toimii kuten armeija siinä missä Englanti toimii kuten Kuninkaat saduissa. Sekä Englanti että Saksa murentavat luovuutta vaatimalla järjestystä mutta Ranskasta, josta tihkuu seksuaalisuutta, nautiskelua ja tyylitajua tulee sen takia koko alueen moottori ajattelun suhteen. Samalla heitä ei liikuta yhtään sen enempää kuin edellämainittujakaan se, etteivät päästä ketään muuta omaan sisäpiiriporukkaan. Ovat samalla lailla kultturellisesti pakkaantuneita kuten omat suomenruotsalaisemmekin mistä kirjotat Kolben kautta. Pitävät yhtä ja ajatus rupeaa siksi siinä ringissä olemaan yhtä tiivistä eli ei vaihdu olettamusten ulkopuolelle vaikka keskustelevat eri suuntiin ja ovat avoimia. Olettamus on sama kuin alusta.
Alusta rakentuu jo lapsesta, ihan kuten Vygotskij sen kertoi: lapsi punoo kahdella kangaspuulla aivojensa kapasiteettia: yksi punoo substanssin tulkintamekanismia ja toinen substanssia. Kehitys ylläpitää sekä järjestelmän muutosta että muutosta itseään.
Tämä on se ydin miksi koen, että Fairbarnin psykologia on oikea (mutta unohdettu, kenties indoktrinoinnin takia?).

Avoimuus kun ei voi olla muuta kuin oma kokemus - trotz alles.
Ei ole avoimuutta ilman pre-attitudea eikä vastaanottavuutta ilman omien halujen/tahdon täyttä ymmärrystä. Pitää tietää missä ne omat kompleksit ovat ja missä oma elämä on saanut käsityksensä.

Pitää jatkuvasti olla itsensä yläpuolella, mutta ei Yliminän kautta (Freud) vaan ainoastaan reflektoimalla kriittisesti omaa minuutta.

Sitä voisi kenties opettaa ilman, että mennään liiallisuuksiin?

Tätä voisin tehdä Heikki: tarjoatko duunia vai rupeanko kirjoittamaan runoja? Sitä näet ehdotettiin minulle. Toinen puoli katsoi, että voisin tutkia jotain, josta kapitalismi ottaisi sitten taas uudet innostuksen aiheet omiin (sadistisiinkin) puuhiin. Mutta se ei tuntunut lainkaan miellyttävältä, ei vaikka ns. asiantuntija toisensa jälkeen ehdottivat sitä.

Minä en saanut sanoa - en milloinkaan enkä missään enkä kenellekään ennenkuin sain kaiken tämän sanottua - enkä nytkään oikeasti tiedä: KUKA MEINAA VIELÄKÄÄN OTTAA TODESTA YHTÄÄN MITÄÄN MISTÄ PUHUN. MINULLE EI VAAN ANNETTU ELINTILAA - EI MILLÄÄN VAIKKA KUINKA ARGUMENTOIN JA PYYSIN.

No matter what.

Need someone SPICYYYYYYY

Hihhiii

this or lessay tiss iss meee, eiku miiiii

http://www.youtube.com/watch?v=Bxot1Ng6YCo

Semanttinen äly

on hitaasti kehittyvä eikä sitä saavuteta Quick-fix ulkoaoppimalla.

Kouluissa äidinkielen opetuksessa on monta vanhanaikaista metodologista aluetta, joihin ei vaan tule muutosta:

1. Kaikki opettajat ovat aina samalla äidinkielen opettajia, eli voivat puuttua kieleen ja myös innostaa lukemaan erilaisia kirjoja, joiden kautta jokin vaikeampi tai teoreettisempi asia käy paremmin ilmi. Tarkoitan siis kaunokirjallisuuden avulla.

Opettajat ovat aika mekaanisia nykyisen opetussuunitelman edessä, joka määrää hyvin pikkutarkasti lähes kaiken.

2. Mitä enemmän pyritään kontrolloimaan opettajakunnan opettamista tietyn annetun muotin mukaan, sitä harvemmalle se sitten oikeastaan sopii, koska se on suunniteltu jonkun ikäryhmän/ryhmän oman ajattelun mukaan. Omnipotentit kun kuvittelevat, että heidän oma ajattelun struktuuri vastaa myös muiden struktuuria: mutta siinä ajattelevat lähtökohtaisesti väärin. Ihmisten konstruktio tapahtuu heidän oman persoonallisuuden mukaan, ei jonkun toisen tai jonkun opetttajan persoonan mukaan. Se unohtuu.

Luovat opettajat ovat tämän takia ainakin turhautuneita.

3. Tämän päivän ongelma on siis vapaus/kontrolliasteessa
ja meillä Suomessa kun ollaan niin pikkutarkkoja, niin pikkutarkkuus sitten syö vastaavasti ulos aloitekykyiset ja innostuneet. Lapsi pesuveden kanssa ulos -syndrooma.

4. Silti opettajat kyllä haluavat mielellään lisää kirjallisuutta ja toivovat enemmän kirjoja myös koulun kirjastoon.

Ymmärretään ongelma mutta kädet ovat sidotut yhä kummallisempiin ja kummallisempiin järjestelyihin, joihin ei taida tulla mitään loppua.

Opettajavirka on pian kverulantti-homma: sinne tulee ne, joilla ei ole minkäänlaista kutsumusta vaan pelkästään suostuvat istumaan puun ja kuoren välissä ilman palkkaa.

Kouluhan on se paikka jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat ja tämän takia on niin outoa kun politiikka pyrkii tekemään jokaisesta alasta oma taistelu-
areenansa.

5. Kirjallisuus on harvoin taktista ja sen takia sitä ei ehdoteta mikä on valtavan sääli. Sääli, ettei ehdoteta siis. Taktisuus on koulussa turhaa mutta kasvavia nuoria yritetään hyödyntää ja heihin yritetään piilovaikuttaa eri keinoilla niin hyvää kuin huonoakin.

Fenomeeni "taktisuus" muistuttaa kvarttaalikapitalismin jatkuvaa menettämisen pelkoa.
Ja siitä ei laatu nouse, pikemminkin päinvastoin.

"Tulla nyt siksi miksikä On" - se on pian aivan mahdottomuus sillä vaatimukset haluvat muokata jokaisesta yksilöstä politiikan mukaiset robotit itselleen.

Siltä jo tuntuu eikä koulu alueena houkuta kunniahimoisia enää. Siitä pitäisi alkaa?
Miten palauttaa koulun missio sekä intrinsikaalisena että instrumentaalisena opinjakajana. Ei pelkästään teknistä osaamista vaan myös semanttista, jonka avulla maailmankuva avautuu.

Filosofiaa

"Nenänkaivuuta"

1 kommentti - Show Original Post

Homo Garrulus sanoi...

Tässä oli hieman sitä viisautta mistä olet sanonut hakevasi tai minkä nimeen luotat. Samalla voin sanoa, että sinä aikana kun kaivat verta nenästä siksi, että väkisin avaat Pandoran lippaan ja kadotat itsesi hakiessasi totuutta niin filosofisesti sellainen käännös on tehtävä ihan lakien mukaan; luonnonlakien mukaan. Jos yksi (enfald) rupeaa johtamaan maata ja maailmaa (mångfald) niin rupeaa alasmäki ja siksi Pandoran lipas on aina välillä avattava joka on sinunkin hyvä tietää. Kyse ei ole silloin työstä, josta pitääkään saada bongoja: se on vain työ - paska työ kuten Nykäsen lasku hemmetin korkeasta tornista: on pakko tulla alas jos on kiivennyt ylös. Vaikka pelottaa ja vaikka muut ivaavat rohkeaa.
Se ei ole siis näytön paikka eikä se ole pakon paikka sillä se on luonnonlaki ja Newtonin laki: gravitaation laki.

Lue Intian viisautta ja heidän mytologiaa: Visna ja Siva. Lue miten hyvyys on kaksi kertaa viisaampi kuin rationaalisuus tai sitä miksi sinä kutsut viisaudeksi: elämää.

Hyvyyttä ei voi kaitsia eikä sitä voi opettaakaan. Sekin on luonnonlaki - sinä aikana kun sitä miettii voi vaikkapa kaivaa nenää. Se on filosofiasta tärkeintä ehkä. Turha pyristellä vastaankaan.

Mutta viisauteeen jos aiot sinun pitää juuri irrottaa nuo sinun ihailemasi "opit" ja "oppineisuutesi" sillä sama asia heikentää sinun syvää älyäsi tajuta (mimesis) yhtään mitään koska ihailet itseäsi ja omnipotenssiasi koko ajan myös sen ajatuksen aikana. Ihailusi siis tihkuu myös eettisten ja viisaiden ajatustesi kautta ja myrkyttää ne.

Kerro Relanderille terveisiä, että ero oppineisuuden ja osaamisen välillä on sitä mitä Sokrates tajusi: vasta kun oikeasti on sitä mieltä, ettei juuri osaa mitään niin sitten todella loistaa. Tämä on se syy, että valitsemanne ideologia "elämä" ei toimi.

Katsos filosofien yököttävää itseihailua ja diktaattorimaista pelastusintoa: yök mikä kuva.
Siinä meille uudet Stalinit vaan jos heitä uskoa. Yök ja yök - ja minua he estivät olemasta siellä missä olisin niin mielellään ollut ja harjoittanut DIALOGIA.

MUTTA EI - omnipotenssi ja narsismi ja jopa psykopatia tulivat jälleen esteeksi. Se on ollut tautologiani jos joku kysyy. Laskijoiden vika.

9. maaliskuuta 2008 11:45

Logiikan, musiikin ja matematiikan erot ovat myös sekoittavia.

Jos on harjoitellut logiikkaa on harjoitellut kehäpäätelmää tai tarkkojen määritelmien tarkkaa matemaattista yhtälöä, joka pitää loppua siihen mistä alkoikin. Tarkkaa ja eksaktia.

Ei mitään bifurkaatioita, jotka saattavat heittää paradoksaalisesti toiseen suuntaan vaan ihan suunnattu toimenpide, suunta tiedossa etukäteen vaikka ratkaisu ei ole valmis etukäteen. Silti yksiselitteisiä koukeroita, eikä mitään ns. tulkintavapautta ole mukana muutakuin reitin valinnassa.
Joko on tai ei ole. Joko menee ta ei mene. Saa valita mutta lyhyin tie on se, mitä halutaan.

Sopii siksi mm fysikaalisiin olosuhteisiin enemmän kuin semioottisiin, missä hypoteesit ovat pysyviä vaikka vaatisi korotusta (higher order), jotta laskenta olisi suoritettavissa.
Semiotiikka esitää symboolitasoa, jossa kieli on ihmisen tasolta eli konkretian tasolta ja sen takia sitä ei voi ilman bifurkaatiota (=vapautta liittää oheisteorioita mukaan, jotka sinänsä haarautuvat koko ajan)
käyttää logiikassa. Kuka sitten haluaa käyttää aikaa siihen, että hypoteesit laajennetaan ylöspäin ja sivuille sen takia, että looginen laskenta ei muuten kykene tekemään sille vaadittua päätelmäkehää? Aikamoinen työ ja tätä ollaan joissakin informaatioteorioissa yritettykin mutta ei taida olla kovinkaan käyttökelvollinen sittenkään vaikka pelkään pahoin, että mittaukset mitä tehdään ihmisten diskursseista voi nojautua myös näiden kokoonpanoihin, vain sen takia, että niitä on joku kyennyt myymään sisään. Minä olen vanhana myyjänä huomannut, että markkinoille voi helpoiten myydä huonoa sillä ostajat ovat silloin ns. "mukana" itse logiikassa. Eivät siis osaa ostaa vaikeita ja sen takia ostetaan vanhaa ja surkeaa, koska ostaja saa silloin kokea olevansa asioiden "yläpuolella". Näin mm vanhentuneet personaallisuusmääritykset käyvät edelleen kaupaksi ja erilaiset rekrytointifirmat ovat ylpeitä siitä, että heillä on toimiva (mekaanisesti) tietokonejärjestelmä, joka auttaa heitä rekrytoimaan. Kukaan ei sano, että systeemi on vanhentunut sillä hehän ovat juuri oppineet sitä käyttämään...ja se maksoi kamalasti.

Näin hyvät jäävät rannalle sinne minne ei-toivotutkin, sillä järjestelmä on juuri jonkun Gaussin keskimääritelmän mukaan laadittu, sillä todennnäköisyys, että laatija eli tätä ajattelun rataa on suurempi kuin että laatija olisi ollut sitä 2%, joka on älykkäämpi kuin keskimäärä.
..

Tämä ICT ja rekrytointi-idea on siis keskipaksua ja keskihajutonta hakeva joka tietysti voi olla hyväksi suurille firmoille. Mutta minne luovat ja nopeammat ja näkevämmät sitten menevät? Taiteilijaksi?
..

Musiikki noudattaa symboliikkaa, jossa tasot ovat automaattisesti mukana: matalalla, keskiasteella ja korkealla.

Kyse ei ole enää lineäärisesti kulkevasta toonista vaan tone-of-voice näkyy myös symboliikan kautta vaikka symboolit sinänsä olisivat samoja kuten tekstissäkin. Computativis-kognitiivinen teoria sopii yhtä hyvin mutta looginen tai matemaattinen tapa katsoa ongelmaa muuttuu eri domaineille, jonka avulla voi taas jakaa (jos jaksaa) bifurkaatiolle; haarautuville vastakohdille - eli miten symboolin tekovaihe osoittaa rajatilassa itsensä vastakohdan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vedetään raja esim. "erämessut" niin voimme kysyä tuleeko messuilla olla myös urheiluvaateliikkeet. Kyllä, sanoo joku. He myyvät erävaatteita. Mutta totuudessa urheiluvaateliikkeet myyvät hyvin vähän erävaatteita ja enemmän muotivaatteita sporttisen leikkauksen mukaan.
Joten symbooli tai ikoni "erämessuista" katkeaa siihen mihin se halutaankin katkeavan. Joko ottaa mukaan jonkun kategorian tai jättää pois. Missä kohtaa siis kategorisointi katkeaa on ainainen ongelma, sillä kaikki on osaksi toista käytännössä.

Vain symboliikan tasoissa eksakti on eksakti: K-kirjan on aina K, 2-numero on aina 2. Mutta ymmärysten tasolla (missä algoritminen ajattelu ei enää päde) rupeaa tulemaan käytännön ongelmaa mukaan; missä katkaistaan.

Missä katkaistaan tajunta, onko pikkupoika, jolla kynsilakkaa lapsi vai seksuaalisesti häiriintynyt? Jos hän on 5 vuotias kaikki pitää lapsena, jos hän on 15 osa rupeaa jo pitämään hieman erikoisena ja transvestiittina kenties. Tässä tulee mielen kepposet mukaan ja kuinka usein se ei olekaan juuri nuo pre-attitudet? Joku signaali iskee päälle, ja se sitten määrää.

Mutta signaalit eivät ole matematiikkaa vaan pelkoa tai muita negatiivisia muistijälkiä (Psykologi Fairbairn sanoo, että vain tyydyttämättömät symboolit ovat muistissa - positiiviset menevät pois mielen syvyydestä. Tästä syystä persoonallisuus muovaantuu nimenomaan niistä määritteistä, jotka vaativat vastusta (Igra 1983, 95).) Siksi signaali (=viesti, input) käy vain käymässä ja repii mukaan ne attribuutit, joiden takia vastus on valmiina. Jos seksuaalisuus on ongelma lännessä tämä on se ikuinen pysäyttäjä mutta eipäs pysäytäkään enää positiivisesti sillä Minuus kääntää (paradoksi reflektiossa) logiikan niin, että minän mukaan Minä on oikeassa ja sen tähden toinen on väärässä tai siis tässä tapauksessan ilman reflektiota ja oman minän tarkastelua helposti vain esim. transvestiitti.

Tämä on se mielen logiikka, mihin minä uskon. Tätä vahvisti myös Alfred Adler.

...

Päivän höpötyksen
tarjosi Teille
HG

Lapinlahteen

...http://www.youtube.com/watch?v=Yv6pnBStKdU