Logiikan, musiikin ja matematiikan erot ovat myös sekoittavia.
Jos on harjoitellut logiikkaa on harjoitellut kehäpäätelmää tai tarkkojen määritelmien tarkkaa matemaattista yhtälöä, joka pitää loppua siihen mistä alkoikin. Tarkkaa ja eksaktia.
Ei mitään bifurkaatioita, jotka saattavat heittää paradoksaalisesti toiseen suuntaan vaan ihan suunnattu toimenpide, suunta tiedossa etukäteen vaikka ratkaisu ei ole valmis etukäteen. Silti yksiselitteisiä koukeroita, eikä mitään ns. tulkintavapautta ole mukana muutakuin reitin valinnassa.
Joko on tai ei ole. Joko menee ta ei mene. Saa valita mutta lyhyin tie on se, mitä halutaan.
Sopii siksi mm fysikaalisiin olosuhteisiin enemmän kuin semioottisiin, missä hypoteesit ovat pysyviä vaikka vaatisi korotusta (higher order), jotta laskenta olisi suoritettavissa.
Semiotiikka esitää symboolitasoa, jossa kieli on ihmisen tasolta eli konkretian tasolta ja sen takia sitä ei voi ilman bifurkaatiota (=vapautta liittää oheisteorioita mukaan, jotka sinänsä haarautuvat koko ajan)
käyttää logiikassa. Kuka sitten haluaa käyttää aikaa siihen, että hypoteesit laajennetaan ylöspäin ja sivuille sen takia, että looginen laskenta ei muuten kykene tekemään sille vaadittua päätelmäkehää? Aikamoinen työ ja tätä ollaan joissakin informaatioteorioissa yritettykin mutta ei taida olla kovinkaan käyttökelvollinen sittenkään vaikka pelkään pahoin, että mittaukset mitä tehdään ihmisten diskursseista voi nojautua myös näiden kokoonpanoihin, vain sen takia, että niitä on joku kyennyt myymään sisään. Minä olen vanhana myyjänä huomannut, että markkinoille voi helpoiten myydä huonoa sillä ostajat ovat silloin ns. "mukana" itse logiikassa. Eivät siis osaa ostaa vaikeita ja sen takia ostetaan vanhaa ja surkeaa, koska ostaja saa silloin kokea olevansa asioiden "yläpuolella". Näin mm vanhentuneet personaallisuusmääritykset käyvät edelleen kaupaksi ja erilaiset rekrytointifirmat ovat ylpeitä siitä, että heillä on toimiva (mekaanisesti) tietokonejärjestelmä, joka auttaa heitä rekrytoimaan. Kukaan ei sano, että systeemi on vanhentunut sillä hehän ovat juuri oppineet sitä käyttämään...ja se maksoi kamalasti.
Näin hyvät jäävät rannalle sinne minne ei-toivotutkin, sillä järjestelmä on juuri jonkun Gaussin keskimääritelmän mukaan laadittu, sillä todennnäköisyys, että laatija eli tätä ajattelun rataa on suurempi kuin että laatija olisi ollut sitä 2%, joka on älykkäämpi kuin keskimäärä.
..
Tämä ICT ja rekrytointi-idea on siis keskipaksua ja keskihajutonta hakeva joka tietysti voi olla hyväksi suurille firmoille. Mutta minne luovat ja nopeammat ja näkevämmät sitten menevät? Taiteilijaksi?
..
Musiikki noudattaa symboliikkaa, jossa tasot ovat automaattisesti mukana: matalalla, keskiasteella ja korkealla.
Kyse ei ole enää lineäärisesti kulkevasta toonista vaan tone-of-voice näkyy myös symboliikan kautta vaikka symboolit sinänsä olisivat samoja kuten tekstissäkin. Computativis-kognitiivinen teoria sopii yhtä hyvin mutta looginen tai matemaattinen tapa katsoa ongelmaa muuttuu eri domaineille, jonka avulla voi taas jakaa (jos jaksaa) bifurkaatiolle; haarautuville vastakohdille - eli miten symboolin tekovaihe osoittaa rajatilassa itsensä vastakohdan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vedetään raja esim. "erämessut" niin voimme kysyä tuleeko messuilla olla myös urheiluvaateliikkeet. Kyllä, sanoo joku. He myyvät erävaatteita. Mutta totuudessa urheiluvaateliikkeet myyvät hyvin vähän erävaatteita ja enemmän muotivaatteita sporttisen leikkauksen mukaan.
Joten symbooli tai ikoni "erämessuista" katkeaa siihen mihin se halutaankin katkeavan. Joko ottaa mukaan jonkun kategorian tai jättää pois. Missä kohtaa siis kategorisointi katkeaa on ainainen ongelma, sillä kaikki on osaksi toista käytännössä.
Vain symboliikan tasoissa eksakti on eksakti: K-kirjan on aina K, 2-numero on aina 2. Mutta ymmärysten tasolla (missä algoritminen ajattelu ei enää päde) rupeaa tulemaan käytännön ongelmaa mukaan; missä katkaistaan.
Missä katkaistaan tajunta, onko pikkupoika, jolla kynsilakkaa lapsi vai seksuaalisesti häiriintynyt? Jos hän on 5 vuotias kaikki pitää lapsena, jos hän on 15 osa rupeaa jo pitämään hieman erikoisena ja transvestiittina kenties. Tässä tulee mielen kepposet mukaan ja kuinka usein se ei olekaan juuri nuo pre-attitudet? Joku signaali iskee päälle, ja se sitten määrää.
Mutta signaalit eivät ole matematiikkaa vaan pelkoa tai muita negatiivisia muistijälkiä (Psykologi Fairbairn sanoo, että vain tyydyttämättömät symboolit ovat muistissa - positiiviset menevät pois mielen syvyydestä. Tästä syystä persoonallisuus muovaantuu nimenomaan niistä määritteistä, jotka vaativat vastusta (Igra 1983, 95).) Siksi signaali (=viesti, input) käy vain käymässä ja repii mukaan ne attribuutit, joiden takia vastus on valmiina. Jos seksuaalisuus on ongelma lännessä tämä on se ikuinen pysäyttäjä mutta eipäs pysäytäkään enää positiivisesti sillä Minuus kääntää (paradoksi reflektiossa) logiikan niin, että minän mukaan Minä on oikeassa ja sen tähden toinen on väärässä tai siis tässä tapauksessan ilman reflektiota ja oman minän tarkastelua helposti vain esim. transvestiitti.
Tämä on se mielen logiikka, mihin minä uskon. Tätä vahvisti myös Alfred Adler.
...
Päivän höpötyksen
tarjosi Teille
HG
posted by Homo Garrulus @ 9:23 AM
4 comments
